Postaus hävisi kesken kaiken. En jaksa kaikkea kirjoittaa uudestaan. Siis laitoin yhden perunan kasvamaan ämpäriin, jossa on jo ruohosipulia, yksi ruusukvittenin taimi ja yksi verivaahteran siemen. Muut ruusukvittenit kasvavat aika hyvin. Siis ne, jotka ei ole kuolleet.

Tein pussukan serveteille Miami-langasta. Lanka on pehmeää ja mukavaa virkata, mutta taitaisi tulla siistimpi vähän kovemmasta puuvillalangasta. Pitänee huomenna Ogelin tapaamisessa katsella, jos löytyisi minun käsialalleni paremmin sopiva lanka.

Sain vanhoja valokuvia cd:llä melkein 200 kpl. Vanhimmat kuvat lienevät 1900-luvun alusta. Joissakin on vuosiluku 1924. Osassa on myös kuvan taakse kirjoitettu henkilöiden nimiä.  Varokaa vaan sukulaiset, minä kuljen nyt kuvanippu laukussa ja kyselen kuviin lisätietoja. Tässä kuvassa saatan olla minä noin 60v sitten. En muista aidan päällä keikkuneeni, mutta muista miten käveltiin sillankaidetta pitkin.

Tämä päivä on ollut sellainen sukupäivä. Aamupäivällä kävin hautausmaalla pesemässä tätini haudan hautakiveä. Iltapäivällä soitti serkkuni tytär ja sovimme serkkutapaamisesta. Myöhemmin tuli tytär tyttärensä kanssa käymään. Nyt on vähän naatti olo kun on ollut aika hiostava päivä. Vielä on tiskit tiskaamatta, jääkööt huomiseen.

Sain aikaan pari myssyä. On ollut vähän tahmeaa tuo neulominen. Tai oikeastaan kaikenlaista muuta puuhaa ja menoa.  

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Tapasin pari tuttua ja hyvin laiskasti ja nautiskellen kävelimme Espalle Kappeliin syömään parsaa jokavuotisen perinteen mukaan. Aika paljon oli väkeä liikkeellä, tosin ruokailijat suurelta osin näyttivät olevan eläkeikäisiä. Alkuruokana oli kermainen parsakeitto. Ai, ai, että oli hyvää. Sitten pääruokana parsaa korvasienikastikkeen kera. Hyvää sekin. Jälkiruuaksi leivos, joka kyllä oli vähän jo liikaa emmekä ottaneet enää kahviakaan. Ruokajuomana meillä oli kuohuviiniä, pullo kolmeen pekkaan, joten ei kovin huojuttu pois lähtiessämme kolmen tunnin istumisen jälkeen.

Kotisuuntaan kulkiessa astelimme kävelykatua, jonne oli laitettu esille outoja taideteoksia. Taisi joku esittelijäkin olla ihan viran puolesta olla paikalla. Emme kuitenkaan syvällisesti paneutuneet taiteeseen, vaan katselimme katuvilinää ja nautimme auringonpaisteesta.

Minun lapsuudessa kansakoulussa kirjoitettiin äitienpäiväkorttiin Äitille! Myöhemmin opin kirjoittamaan Äidille! Ei ollut silloin täytekakkuja, mutta kyläkoululla oli äitienpäiväjuhlat ja äidit saivat pienenpienen kukkasen rintaan.

Tänään sain äitienpäiväonnittelut jo aamulla kun tein täytekakkua iltapäiväkahveille. Voi olla, että kukkien sijaan saan vihreitä kuulia. Aikoinaan kovasti odotin äitienpäiväruusua, sitä perinteistä ruukkuruusua, jota sainkin odottaa yli 20 vuotta. Muutaman kerran olen sellaisen sitten saanutkin. Jotenkin siinä on muistoja jostain kaukaa, ehkä äitin ruukkuruusuista, joista ainakin yksi oli nimeltään teeruusu ja se tuoksui ihanalle.

Väsäsin taas täytekakun, täytteenä itse keitettyä vadelmahilloa, kostutus kermamaidolla. Koristeeksi laitoin muutaman mansikkaviipaleen hollantilaisia mansikoita. Eivät olleet yhtä hyviä kuin jokunen päivä sitten ostamani espanjalaiset mansikat. Kermavaahtokoristelu on vielä harjoitteluasteella. Vielä on varastossa muutama Tarjuskalta saatu pursotinpussi. Niitä olen opetellut käyttämään, mutta vielä pitää harjoitella.

Onnellista Äitienpäivää kaikille!

Tein onnittelukortin lapsenlapsen rippijuhlaan. On se niin herkistävää kun lapset kasvaa ja aikuistuu. Espoonlahden kirkko oli kaunis, samoin koko tilaisuus. Konfirmaation jälkeen juotiin kakkukahvit rippilapsen kotona. Kummit, mummi, tädit ja muutakin vierasta oli mukana juhlimassa aikuisuuden kynnykselle päässyttä nuorta. Sääkin suosi kun sataa rippasi vain silloin kun oltiin sisätiloissa.

Eilen paistoi aurinko, mutta oli aika kova tuuli. Tänään on taas ihan harmaata ja sateen odotusta. Eilisen kuivan ja tuulisden päivän aikana oli parvekkeelle tullut ihan "mukava" kerros siitepölyä. Ilmankos nenää kutittaa yhtenään.

Käsityöt on olleet aika nihkeitä viime aikoina. Sain sentään virkattua lautasliinoille pussukan. Samanlaisia on tehnyt Anneli ja joku muukin, jonka kuvan jo hukkasin. Varsinaista ohjettahan näihin ei taida olla. Minäkin virkkasin vaan summassa ja mittailin välillä.

Eilen ja tänään oli Kaapelitehtaalla kierrätyspäivät. En ole siellä käynytkään yli 40 vuoteen. Aikoinaan olinkin siellä mittailemassa kaapelikelojen vastuksia. Siihen aikaan oli usein portilla laukkujen tarkastajat ettei vaan joku olisi vienyt talon tavaraa kotiinsa. Myös vessat oli lukossa, joten kovin usein ei kehdannut  sinne pyytää. Toisaalta iltavuorossa joskus pojat (en tietenkään minä) hipsivät välillä Lauttasaareen elokuviin. Ruokalassa oli pomoille eri tilat eikä katsottu hyvällä, jos sinne joku alempi eksyi syömään. Työntekijöiden lapsille oli päiväkoti ja lapset haettiin aamulla portilta ja tuotiin sinne työpäivän päätyttyä. Oi niitä aikoja.

Tänään siis menin katsomaan kierrätystä ja viemään vähän omia ylijäämiä. Porukkaa oli paljon ja tavara vaihtoi omistajaa nopsaan. Omat viemiseni hävisivät noi 15 sekunnissa siitä kun olin ne pöydälle laittanut. Toisen tulijan tavarat revittiin käsistä ennenkuin ehtivät edes pöydälle.

Kyllä siellä oli taitavia kierrätystöitä, oikein piti tehdä parikin kierrosta ennenkuin malttoi lähteä pois. Seinäjoen ammattikoulun vetoketjutyynyt olivat tosi kauniita. Lusikoista tehtyjä koruja olisi tehnyt mieli ostaa useampikin. Vanhoista markka-aikaisista 10-pennisistä oli tehty kivoja sormuksia ja kaulanauhoja. Myös avaimista oli tehty sormuksia. Klipsuista oli esillä monenlaisia koruja ja myös "kunniamitaleita".

Tapasin siellä myösLeaP:n ja kiertelimme yhdessä ja poikkesimme myös kahvilla. Ostin pari lankakerää ja yhden ilmaisen kirjan otin myös. Kotimatkalla poikkesimme Lean kanssa vielä Ruoholahden K-kauppaan tekemään edullisisa alennusmyyntiostoksia. Minä löysin pari hupparia ja pari yöpaitaa. Niistä ei kuvia.

Käynti ja kokemus oli tosi kiinnostava ja varmaan käynkin siellä uudelleen montakin kertaa kun nyt "tiedän tien".

Muutama myssy on taas lisänä pinossa.  Vähän muutakin väriä kuin vaaleanpunaista. Näiden langat on jokseenkin kokonaan saatu Kristiinalta. Kiitos niistä.

Tänään olin Menitan tapaamisessa. Oli kiva tavata tuttuja pitkästä aikaa. *vilkuttelee*.  Menitan kahvila on uudistunut, mutta harmi kun ei ole enää lauantaisin keittolounasta. Klo 11-15 aikana ehtii tulla oikeakin nälkä kun/jos on kotona syönyt vain aamupalan.