Ostinpa uudet sukat itselleni. Villapohja ja kaikkea. Jalkaan laittaessani huomasin, että niissä olikin teksti left ja right. Ja minä kun ostin kaksi paria sen takia, että kun kaksi sukkaa on häviksissä niin vielä on kaksi sukkaa käytössä. Mutta, mutta, miten voikaan pitää kahta vasemman jalan sukkaa, toinen oikeassa, toinen vasemmassa jalassa. Pystyyköhän sitten edes kävelemään. *kurkkaa sukkia* Just joo, on ne muotopuolet, ei voi laittaa vasemman jalan sukkaa oikeaan jalkaan.

Katsen aina välillä ohjelmaa nimeltä Kotirintaman naiset. Viimeksi siinä nauratti suomentajan käännös hevosen poi'ittaminen. Minun muistaakseni hevonen varsoo ja lehmä poikii tai vasikoi. Lammas taas karitsoi ja sika porsii. Muistan että joskus naurettiin kovasti kysymykselle "mikä on lehmän lapsi", ei taida enää olla pelkkä vitsi.

Ulkona on asteen verran pakkasta ja näyttää liukkaalta. En taida uskaltaa kokeilemaan onneani. Eilen jalka vähän lipsahti pihan yli kävellessä.

PS En ole päässyt blogspotin blogeihin kommentoimaan kuin sattumalta pariin eikä niihinkään sitten uudestaan.

Tänäänkin on tasaisen harmaa päivä. Onneksi on tullut valkoinen lumihuntu niin ei näy pelkkää mustaa maata. Kävelyilma oli oikein mukava, -2,2 astetta eikä tuullut.

Sukuun syntyi eilen tyttövauva ja minulla onkin sille jo tossut valmiina. Poikaa odotettiin joten väri vaihtui, mutta eipä hätiä mitiä kun olin tehnyt useammat tossut.

Tylsyyden keskellä on mukava lukea muiden kommelluksista, tällä kertaa Tiinan blogista sai  hyvät naurut. 

"Aamulla hampaiden pesun jälkeen nakkaan kalkkitabletin suuhuni, kas miten se vielä olikin kädessäni, kun sen mielestäni olin jo aamupuuron kanssa ottanut. Sitten olen valmiina lähtöön, enää koiran matolääke, mihin minä sen pistinkään..? Jep jep. Päivällä onkin ihan madottoman hyvä olo, kuten työtoverit lohduttelevat."

Olin sopinut parin entisen työkaverin kanssa lounastapaamisen. Ennen sitä menin lainaamaan Eduskunnan kirjastosta yhden kirjan. Olin tulostanut mukaan kirjan tiedot netistä. Menin kirjastoon ja laitoin takin ym tavarat säilöön. No, eka moka, säilössä ei ollutkaan avainta. Tavarat toiseen säilöön ja avain + kirjastokortti + lompakko käteen ja tiskille. "lainaisin tämän kirjan...", öö, tämä onkin väärä lappu, hetkonen... Ei löydy lappua, vaikka kuinka pengon. Muistin, että olin saanut kirjan nimen s-postilla ja menin sitten kirjaston koneella katsomaan postiani. Eka kone "vain kirjastotietokantaan", toinen kone "pääte on lukittu", kolmas kone, öh, ei näppäimistöä, neljäs kone sentään suostui yhteistyöhön, mutta, mutta... Eipä se kirjan nimi ollutkaan s-postissa vaan siellä oli vihje mistä julkaisu saattaisi löytyä. Ja lopulta se löytyikin. Sitten taas tiskille ja neitonen haki kirjan varastosta, "onko teillä lainauskorttia". no olihan toki "tässä näin", iik, se olikin eläkeyhtiön kortti. Hm, no onhan se kirjastokortti mulla laukussa, säilölle siis... eikun, no, höh, mullahan on lompakko (vielä) kädessä ja siellähän ne kortit on. Käännös tiskille taas. Lopulta kirja oli lainattu ja sain vielä tavarat mukaan säilöstä ja pääsin jatkamaan matkaa Lasipalatsille.

Matkalla otin kuvan junatunnelin remonttihommeleista. Sinne kun väsätään kävelytietä. Onkohan siellä tuulensuojaisaa vai vetääköhän viima pitkin uomaa.

Lasipalatsilla kävin ensin kirjaston koneella katsomassa s-postini ja siellä oli ilahduttava viesti eräältä sukutukijalta. Sitten tuttavien kanssa mentiin toiseen kerrokseen syömään "liikelounas". Syömingit kesti 3 tuntia eli ihan normaalin liikelounaan verran. Aluksi oli leipäjuustosalaattia, joka oli tuoretta, raikasta, herkullista. Sitten oli pariloitua lohta, joka minusta oli vähän raakaa. Jälkiruokana oli suklaakuorrutettua omena-inkiväärikakkua, joka oli hieman tuhti annos. Kahvit vielä joimme jälkiruuan kanssa. Tarjoilu oli muuten oikein sujuvaa, vaikka pöydät näyttivät olevan aivan täynnä.  Muuten, Soinikin näkyi olevan siellä. Olisikohan pitänyt pyytää nimikirjoitus.

Kaikenlaista hekotusta sitä tuleekin mieleen tähän aikaan päivästä. Kuulin nimittäin tänään (eilen) sanottavan kutojan virreksi virttä Mä silmät luon ylös taivaasen...". Piti ihan googlettaa ja kyllä se näkyy olevan ihan yleisesti tiedossa. Mistähän syystä en ole tuota ennen kuullut tai sitten se on mennyt ohi minun ymmärryksen.

Sain eilen hauskan tekstiviestin. *Vilkutuksia Merjalle*.

"Nyt tiedän, mistä minun jenkkakahvani tulevat. Kun olen suihkussa, käytän aina shampoon lopun vartalon pesemiseen. Tänään kuitenkin tajusin, että siinä on teksti: lisää paksuutta ja volyymia. Paskat! Tästä eteenpäin käytän suihkussa vain astianpesuainetta. Siinä lukee: poistaa itsepintaisimman ja pinttyneimmänkin rasvan. "

Kuvan pesuaineet ei liity viestiin.

Pakkasten jatkuminen alkaa tuntua tylsältä. Vähän masentaa sekin kun tuttavalleni alkaa kolmas kerta sytoja, olen huolestunut. Viime viikolla sairaalassa ollut on päässyt välillä kotiin. Vein sairaalaan viimeisellä käynnilläni lämpösydämen. Samanlaisen ostin itselleni. Se on hyvä lämmike siilille matkoilla. Samalla ostin pieniä tarralappuja, jotka on tarkoitettu sivujen reunoihin. Tänään oli myös Priiman tapaamisessa. Oli kovasti porukkaa ja puheensorinaa sen mukaista.

Laitanpa tähän nyt sen runon, jonka äiti kirjoitti Sieviläinen-lehden haastattelijalle v 1989. Pöh. En saa runoa nätisti kun tulee isot rivinvälit, mutta en nyt jaksa sen kanssa vääntääkään.

Korvenkasvatti

Kävi tässä Kääriäinen

kulki kullannuppulainen

kaivo mullat,

kakisteli kullat.

Vanhoja uteli asioita

pulasta, puutteesta

leivän muistoja,

muistoja menneitä.

Puhuttiin petäjästä peräti

kakusta kahdeksantoistavuojen

ei sitä nuoret muista

Me vanhat

joskus muistellaan

lastenlapsille haastellaan

lapset kyllä kuuntelee.

Toisillensa huutelee

Mummut on kovia

valehteleen

luulevat, että uskotaan

heijän juttujaan.

Kaikenlaista sitä tulee yöllä mieleen kuten vanhat mitat. Pyörittelin niitä ajatuksissani. Millimetri, senttimetri, desimetri, metri, dekametri, hehtometri, kilometri. Gramma, dekagramma, hehtogramma, kilogramma, leiviskä, senttaali, tonni. Mitenkähän noita mittoja voisi saada käsitettävämmäksi. Matkalaukku painaa vähän yli leiviskän, iso ihminen senttaalin verran. Tonnikeiju on kyllä ihan eri ulottuvuus. Lapsuudessa puhuttiin perunahehtoista. Ei ne kyllä tainneet hehtogrammoja tarkoittaa, olisiko ollut hehtolitroja eli satoja litroja. Viljaakin taidettiin mitata hehtoissa. Hehtoisaa päivää vaan blogissa poikkeaville!   :=)

Eilen kävi mieluinen vieras ja sain tuliaisiksi kirjepaperisetin ja hauskan kirjasen  Vesiperän pakinoita. Pakinat on kirjoitettu vienan murteella ja niitä oli hauska lukea illalla nukkumaan mennessä. Kiitos!

Aurinko paistaa ihanasti ja maailma on kauniin vihreä. Nyt sitten vaan kesää odottamaan.

 Bikinikuntoon hetkessä!
- Ota vaatteet pois. Pue bikinit päälle. Valmis!!!

- Keväällä on ihana ostaa parsaa. Parsanippu säilyy jääkaapissa pari viikkoa ja sitten sen voi kätevästi laittaa biojätteeseen

Siskot, älkää murehtiko ikääntymistänne.
Ne on munat, jotka pilaantuu, ei kanat

Sitten vielä kuva autosta, joka on melkein minun... ikkunan alla ... eli viereisellä kadulla