Löysin lopulta erään runon, joka on jäänyt mieleeni vuosia sitten ja olen jo jonkin aikaa etsinyt sen sanoja. Silloin runon tekijäksi oli mainittu tuntematon runoilija. Nyt  Akaan rukkanen mainitsee tekijäksi Michaly Vacin. Pakko laittaa se tänne muistiin tulevaa varten.

Ei virittely riitä, hehku tarvitaan. Ei leimahtelu riitä vaan syty palamaan. Ei palaminen riitä, vilua sietää saa. Joka tahtoo terästä olla, perille suhahtaa. Ei unelmointi riitä, uni suurensuuri tarvitaan. Ei tunustelu riitä: opi pohjaan asti tuntemaan! Ei riitä aavistella, mikä aika on tulossa: se tiedettävä on. Ei etäinen maali riitä; tie maaliin tarvitaan!Tien löytäminen ei riitä, on mentävä kulkemaan! Yksinkin, edeltä – myös ensimmäisenä. Mutta lähtö ei yksin riitä: tie muille auetkoon! Ja vain joka johtaa uskaltaa, myös muita kutsukoon. Ei kaipaus hyvään riitä, sitä tahdottava on. Eikä tahtominen riitä, tehtävä, tehtävä on. Mitä auttaa viileä järki ja harkinta, aikomus? Enemmän tarvitaan: tunne ja selvä tarkoitus. Ei mikä tahansa tunne vaan haavat polttavat, kun kyselet miksi toivot elät kärsit rakastat
 (ote puolalaisen runoilijan Michaly Vacin runosta: Ei riitä)

Pakkasten jatkuminen alkaa tuntua tylsältä. Vähän masentaa sekin kun tuttavalleni alkaa kolmas kerta sytoja, olen huolestunut. Viime viikolla sairaalassa ollut on päässyt välillä kotiin. Vein sairaalaan viimeisellä käynnilläni lämpösydämen. Samanlaisen ostin itselleni. Se on hyvä lämmike siilille matkoilla. Samalla ostin pieniä tarralappuja, jotka on tarkoitettu sivujen reunoihin. Tänään oli myös Priiman tapaamisessa. Oli kovasti porukkaa ja puheensorinaa sen mukaista.

Laitanpa tähän nyt sen runon, jonka äiti kirjoitti Sieviläinen-lehden haastattelijalle v 1989. Pöh. En saa runoa nätisti kun tulee isot rivinvälit, mutta en nyt jaksa sen kanssa vääntääkään.

Korvenkasvatti

Kävi tässä Kääriäinen

kulki kullannuppulainen

kaivo mullat,

kakisteli kullat.

Vanhoja uteli asioita

pulasta, puutteesta

leivän muistoja,

muistoja menneitä.

Puhuttiin petäjästä peräti

kakusta kahdeksantoistavuojen

ei sitä nuoret muista

Me vanhat

joskus muistellaan

lastenlapsille haastellaan

lapset kyllä kuuntelee.

Toisillensa huutelee

Mummut on kovia

valehteleen

luulevat, että uskotaan

heijän juttujaan.