Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Tapasin pari tuttua ja hyvin laiskasti ja nautiskellen kävelimme Espalle Kappeliin syömään parsaa jokavuotisen perinteen mukaan. Aika paljon oli väkeä liikkeellä, tosin ruokailijat suurelta osin näyttivät olevan eläkeikäisiä. Alkuruokana oli kermainen parsakeitto. Ai, ai, että oli hyvää. Sitten pääruokana parsaa korvasienikastikkeen kera. Hyvää sekin. Jälkiruuaksi leivos, joka kyllä oli vähän jo liikaa emmekä ottaneet enää kahviakaan. Ruokajuomana meillä oli kuohuviiniä, pullo kolmeen pekkaan, joten ei kovin huojuttu pois lähtiessämme kolmen tunnin istumisen jälkeen.

Kotisuuntaan kulkiessa astelimme kävelykatua, jonne oli laitettu esille outoja taideteoksia. Taisi joku esittelijäkin olla ihan viran puolesta olla paikalla. Emme kuitenkaan syvällisesti paneutuneet taiteeseen, vaan katselimme katuvilinää ja nautimme auringonpaisteesta.

Huomasin taas kerran, että maitoa meinaa jäädä käyttämättä. Niinpä tein taas 3 dl taikinan verran voisilmäpullia. Koska vastapaistettujen pullien tuoksu on houkuttelevan herkullinen, päätin sorruttaa paheeseen naapurin 9-kymppiä käyvän  mummonkin ja vein hänelle muutaman lämpimäis pullan. Samalla sain häneltä pussillisen erilaisia nauhoja, jos löydän niille käyttöä.

Oikeastaan nämä pullat olis pitänyt leipoa vasta huomenna, että olis tuoreita, jos sattuu joku vieras poikkeamaan, mutta en vaan malttanut jättää hommaa huomiseksi.

Mun on jo kauan tehnyt mieli lihapullia, joissa on mukana vähän hirvenlihaa. Äitini teki sellaisia noin 30 vuotta sitten ja voi että ne oli hyviä. Kun sitten joku aika  näin kaupassa pakastettua hirvenlihaa, niin ostin sitä pienen pötkön odottamaan inspistä. Ja tänään se sitten iski. Ostin nauta-sika-jauhelihaa 400 grammaa, josta käytin taikinaan noin 200 grammaa. Hirvenlihaa sahasin pötköstä ehkä tuollaisen 100-150 grammaa. Ranskalaista sipulikeittoa ei kaapista löytynyt, joten kotikonstein sitten mausteet: korppujauhoja, kananmuna, kermaviiliä, ruskistettua sipulia, maustepippuria, mustapippuria, inkivääriä (sitä laitan jokseenkin kaikkeen ruokaan), suolaa. Koekakkara ensin ja hiukan lisää suolaa.

Kuten kuvasta ehkä huomaa, niin lihapullat eivät ole palleroita, vaan lituskaisia. Syy siihen on se, että haluan enemmän maukasta paistopintaa. Kastikkeen tein liemeen, jota sain huuhtelemalla paistinpannun. Nesteeseen lisäsin lusikallisen kermaa, teelusikallisen kantarellikastikejauhetta, hippusen mustatorvisienijauhetta (jota säästelen kovasti, *vilkutus Josalle*).  Keitetyn perunan ja salaatin kanssa maistui erinomaisen hyvältä.

Noita pieniä "lihapullia" tuli 17 kpl, joten saan muutaman aterian niistä kun yhteen annokseen laitan 3 kpl. Maistuisiko sullekin?

.

Olimme taas pienessä serkkutapaamisessa ja kävimme samalla syömässä. Valitsimme ruokapaikaksi Forumin Chico's ravintolan koska sieltä oli mukavia kokemuksia aikaisemmalta käynniltä. Annokset olivat suorastaan valtavat. Tosin naapuripöydässä nuorenmiehen kolmen hampurilaisen annos oli vieläkin isompi. Omasta kolmen kalafileen annoksesta oli pakko jättää osa syömättä . Tänään sitten katsoin kyseisen ravintelin sivuilta ruokien kalorimääriä. Huh sentään. Eilistä annostani vastaava kalorimäärä 1755 kcal riittäisi koko päivän tarpeeseen. Ilmankos ei illalla enää ollut nälkä. Tuollainen annos kyllä kannattaisi ostaa kotiin ja jakaa kolmeen osaan. Harmi, että ehdimme syödä ennenkuin muistin kameran.

Kauppareissulla ostin silakkafileitä ja paistoin ne. Kumma, että kaupan kala aina haisee pahalta. Niin nytkin nämä silakat. Ei ollenkaan sellaiselta raikkaalta kuin vastapyydetty kala. Eikä ne ruskistuneetkaan yhtä kauniisti kuin muistan joskus niiden olleen. Tuli ihan mieleen kysyä niiltä (silakoilta) että milloinkas ne synttärit onkaan. Kyllä ne paistettuina kuitenkin maistui ihan kohtuu hyviltä, ruohosipulin unohdin. Minusta silakkapihvien päälle kuuluu ruohosipuli.

Jääkaapissa oli puoli desiä kermaa, jonka päiväys oli jokunen päivä sitten. Kerma ei kuitenkaan ollut hapantunut ja niinpä vispasin siitä voita. Pidin sormin kiinni purkinsuuta ja heiluttelin purkkia kunnes kerma oli vaahtoa. Sitten haarukalla vatkasin vaahdon voille varoen raapimasta purkin reunoja. Kun kirnupiimä erottui, niin huuhdoin nesteen pois kylmällä vedellä ja lisäsin hiukan suolaa. Voita tuli 25 grammaa.

Aamupäivällä lähdin lorvaileen Itäkeskukseen ja ostin sieltä samlaa vähän ruokaa. Kun kotona oli viimeisen päivän maitoa jäljellä, niin päätin tehdä voisilmäpullia, jotka edellisellä leipomiskerralla onnistuivat yli odotusten. No, just niin, pitihän se arvata. Tein samalla ohjeella, mutta en ehkä laittanut jauhoja tarpeeksi enkä jaksanut vaivatakaan yhtä kauan kun pullat ei nousseet yhtä korkeiksi kuin edellisellä kerralla. Sitten kun eka pellillinen pullia oli kohonnut, niin huomasin ettei ollutkaan munaa voiteluun. Olin laittanut molemmat kananmunat taikinaan. Kääk. Olisi pitänyt tehdä 1,5 munan taikina kun se olisi muutenkin ollut passelimpi meikäläisen pullanhimolle.

Piti sitten laittaa sokerivettä ja kahvia voiteluaineiksi. Laiskuuttani en viitsinyt keittää kahvia keittimessä, vaan laitoin vettä tipan kattilaan ja ajattelin suodattimen läpi laskea pienen määrän kahvia. Unohdin tietysti kattilan kunnes vesi oli jo kiehunut pois. Laitoin uuden veden ja kaadoin mittalusikallisen pööniä mukaan. Kun vesi melkein kiehui, niin sitten kaadoin seoksen suodattimen läpi ja valmiin kahvin sokeriveden joukkoon. Sokerivedellähän pullia ei voidella raakana ennen uuniin laittoa, vaan kerran kesken paistamisen ja toisen kerran sitten kun pullat otetaan uunista. Ei tullut pullista yhtä kauniin värisiä kuin munalla voidellen ja yksi pellillinen meni liian tummaksikin, mutta maku on kyllä hyvä.

Kun otin toista pellillistä uunista, niin huomasin, että pellin toinen pääty on vino. Mulla tietysti se pääty, jonka pukkaan uunin perälle. Ajatelkaapas... Minä en ole 60 vuoteen huomannut, että pellin toinen pää on vino, ehkä siksi, että siitä voi helposti vetää paistokset pois pelliltä rikkomatta esim piirakkaa tai pullarinkilää. Onkohan se aina ollut niin. Ainakin tuo pelti on ollut minulla nyt noin 10 vuotta ja nyt vasta huomasin.

On mulla ennenkin ollut hitaat hoksottimet. Yksi auto oli mulla vuosia ja vasta vaihtoon viedessäni huomasin, että kuskin penkkiä voi säätää.  Nykyisen auton (12 vuotta vanha) penkin lämmitystä en ole vielä katsonut.

Eilen aamulla tapasin vastalöydetyn etäserkun. Tapaaminen oli suorastaan riemullinen. Vaikka aikaa oli vain puoli tuntia, niin ehdimme sentään katsella vähän vanhoja valokuvia ja keskustella sukulaisista. Nyt minulla on tiedossa parikin serkkulinjaa, mutta yhdistävä esi-isä/esiäiti vielä puuttuu. Nämä serkkulinjat on tiedossa siksi, että vanhempamme ovat kertoneet heistä, mutta eivät heidän esivanhemmistaan. Mielenkiintoisia aikoja tiedossa.

Päivällä kävin Keskuspuitossa tunnin lenkin. Aurinkokin paistoi välillä. Kävelyreitti oli hyvin aurattu, mutta ei hiekoitettu kun ei ollut vielä liukasta. Iltapäivällä näkyi hiekoitusauto viipottavan radanvarren kevyenliikenteen väylää.

Iltapäivällä tapasin pari ystävää, jotka olen tuntenut jo nelisenkymmentä vuotta. Kävimme Lasipalatsissa syömässä blinejä. Jälkiruokaakin tietysti. Ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. Juttuakin riitti vanhoista asioista ja uusista lapsenlapsista. Seuraavan kerran tapaamme kaiketikin toukokuussa parsan merkeissä.

Tänään on pyryttänyt koko päivän, joten päätin tehdä "hernerokkaa" laskiaissunnuntain kunniaksi. Koskapa herneitä ei enää ollut, niin kiehautin punaisia linssejä. Niistähän saa keiton tai muhennoksen nopeasti. Mausteeksi freesasin sipulia ja tomaattia, nokare kasvisliemikuutiota ja ruokalusikallinen kermanloppua, koristeeksi persiljaa. Maistuu ihan hyvältä. Ottakaapa tekin!   :)

Ja helmikuussahan pitää saada madekeittoa. Ja saahan sitä kun sattuma puuttuu peliin.  Kaivoin ensin lähes tunnin autoa lumen alta ja lähdin sitten sitä (autoa) ulkoiluttamaan tarkoituksella mennä Prismaan ja sulatella autoa siellä parkkihallissa. Ajattelin kiertää erään katutyökohdan toista kautta, mutta siellä oli menossa vielä isompi operatsiooni, joten käännyin vapaaseen suuntaan eli Pakilaan. Kaupass huomasin tiskillä nyljettyjä mateita ja niinpä minulla on nyt sitten kermaista madekeittoa.

Kaupasta kotiin tullessani oli naapuri lapioimassa autopaikkaani. Autojen välit on niin ahtaat ettei voi lapioida autojen ollessa paikalla. Olen kyllä välillä yrittänyt lasten lapiolla yhdellä kädellä kun ei kaksin käsin mahdu pyllistämään. Isot kiitokset ystävälliselle naapurille. Jospa minä sitten toisessa tilanteessa voin olla avuksi.

Keittoa tuli aika runsaasti, joten ottakaapa tekin!

Mielitekoja tulee silloin tällöin. Eilen teki mieli kaalipataa. Sehän ei kyllä ole mitään pikaruokaa vaan vaatii aikaa haudutukseen. Ostin siis kaalia ja sipulia, unohdin porkkanat. Tänään sitten pilkoin kaalin ruskistumaan ja otin sipulit esiin. Ensimmäinen sipuli olikin osittain mädäntynyt, onneksi oli useampi sipuli, ettei tarvinnut lähteä kauppaan lumisateessa. Nyt kaali ja sipuli saa hautua muutaman tunnin. Illalla pääsen herkuttelemaan. Toivottavasti en yöllä kipristele liiasta syömisestä.

Sain Paula Hakkolan blogista  ohjetta pullakransin taikinaan. Vähän pienensin määriä, mutta silti sain kaksi kranssia ja muutaman voisilmäpullan. Kummankohan kranssin veisin. Toinen on ilman kruusauksia ja toiseen yritin saada leikelehtiä niinkuin äitini aikoinaan teki, mutta leikkaukseni ei oikein onnistuneet. Yhden pikkupullan jo söin kylmän maidon kanssa ja maistui oikein hyvältä.

Lapsena kaavittiin naurista lusikalla eli mäihättiin. Se tuli mieleen kun söin hunajamelonia ja loppuja kaavin lusikalla. Tämäkin mäihä oli yhtä hyvää kuin lapsuuden naurismäihä. Sitä nauristä mäihättiin ihan pienille lapsillekin, joille ei uskallettu vielä antaa palasia purtavaksi.

Muutoin on vuodenalku ollut tasaisen harmaata enkä ole saanut tartuttua käsitöihinkään. Eilen sentään poikkesin Hyvinkäälle tapaamaan tuttavaperhettä. Kiitos hyvistä ja maittavista tarjoomuksista.

Eilen aamulla leivoin muutaman sämpylän ja piparkakun. Kun ei ollut piparimuottia, niin tein kolmioita. Eikös ne ole melkein tähtiä, onhan. Laitoin kassiin vähän sämpylöitä, pipareita ja kinkkuviipaleita (paistoin itselleni jo pienen kinkun) ja lähdin tervehtimään syöpäsairasta ystävääni. Kinkusta hän ilahtui kovasti ja maistoikin heti palasen. Yksi joulupallokin jäi sinne. Ystäväni tilanne on aika huono eikä hän oikein jaksanut seurustella, joten viivyin vain hetken. 

Tänään on vuorossa käynti veljen (81v) luona, mikäli hän on kotosalla. Veljelläni ei ole puhelinta, joten ei voi etukäteen varmistaa paikallaoloa. Tein veljelleni sukat. Saapa nähdä onko sopivat. Terän pituus on noin 28 senttiä, lanka 7-veikkaa 90 grammaa, silmukoita 44 ja puikot 3,5.  Oikeastaan voisi vielä leipoa muutaman korvapuustin, jos velipoika vaikka keittäis kahvit.

Edit: Velipojan luona käyty. Oli hyvinvoivan ja terveen oloinen ja näytti ilahtuvan käynnistäni. Sukatkin kelpasivat. Juttelimme myös vähän lapsuudesta eli siitä ajasta kun kotonamme ei ollut hellaa vaan avotakka ja pata roikkui patakoukussa. Oi niitä aikoja. Nykynuoret ei arvaakaan miten ihanilta joulukarkit silloin tuoksuivat.

Edit2: Vielä kuva korvareista, jotka aamulla leivoin. Näitä nyt ei sitten uutisten mukaan saakaan syödä kuin 1-2 päivässä kun kaneli onkin maksamyrkky. Apua, en kestä.

Eilen oli Priimassa vuoden viimeinen tapaaminen. Seuraava kerta on ensi vuoden puolella loppiaisen jälkeen.  Anulla  (blogiton) oli mukanaan virkattuja leivoksia, hampurilainen ja porkkana + joku muu, olisiko mansikka. Huomaattehan, että hampurilainen on ihan aidossa rasiassa.  :=)

Minä leivoin englantilaisen hedelmäkakkumuunnelman ja siihen tarvitsin sherryä, jota ei kotona ollut. Priimaan mennessä kävin sitten "paikallisessa". Pieni pullohan ei riitä kun kakkua kostutellaan usein ja kostuttajanhan pitää joka välissä testata, että kostuke on kelvollista. Tuo minun kakku on nyt vähän myöhässä kun se olisi pitänyt tehdä jo kuukausi, pari sitten. Ohjeen mukaan siihen tulee 9 munaa ja lähes 1,5 kiloa pilkottuja hedelmiä ja pähkinöitä ja paistoaikakin on 3,5-4 tuntia. Nyt tein vain kolmasosan eli 3 munan kakun ja paistoin vaan vajaa 3 tuntia. Kostuttelin kakkua ja käärin folioon kypsymääm.  Toivottavasti on kuitenkin kelvollista viikon kuluttua.

Löysin Tupun blogista helpon pipariohjeen ja heti piti sitäkin kokeilla. Taikinasta tuli kovin muruista, joten lisäsin tipoittain vähän kermaa, että sain taikinan pysymään koossa. Kauliminenkaan ei oikein onnistunut, joten käärin taikinan kelmussa pötköksi ja leikkasin viipaleita. Minulla ei ollutkaan piparimuotteja, tai en ainakaan löytänyt, joten pyöreät saavat kelvata. Raesokeriakaan ei ollut enkä laittanut tavallista hienosokeria sitten päälle.  Maistuvat kyllä ihan hyviltä näinkin ja olivat nopeita tehdä, joten laitanpa ohjeen kaapinoveen, missä roikkuu muutkin hyvät leipomisohjeet.

Kokeili tehdä Tupun ohjeella aurajuustopipareita. Onnistuivat muutoin oikein hyvin, mutta juustoa olisi saanut olla enemmän ja viipaleet ohuempia. Nämä on kuitenkin mukavampia tarjoilla vieraille kun juustomuruset ei tipu piparin päältä. Aika täyttäviä nämä piparit kuitenkin on.

Ostin kaupasta jumborusinoita kun arvelin niiden olevan tavallista maukkaampia ja kun olivat "ögölogisk". No, makuja on moneksi. Rusinat onkin pintakäsitelty auringonkukkaöljyllä, minkä vuoksi ne haisee ihan koneöljyltä, samoin  kädet rusinoiden koskettelun jälkeen. Yök. Pakkauspäivä on kesäkuussa 2011 ja parasta ennen päiväys maaliskuu 2012, joten eivät sen puoleen ole vanhentuneitakaan. En ole koskaan erityisemmin pitänyt auringonkukkaöljystä, mutta nyt entistä enemmän kartan sitä. Eihän noista rusinoista voi keittää rusinasoppaakaan eikä laittaa niitä kakkuihin, jos se öljyn haju tulee mukana. Täytynee koittaa pestä niitä kuumassa vedessä ja kuivata sitten äkkiä.

Punaiset lapaset Maija-langasta, 46 grammaa, silmukoita 40, puikot 3,0.

Muffinsseja tein ikivanhalla reseptillä ja osan kaakaolla maustettuna. Tulivat jotenkin kuivakkaita. Muistelen, että 30 vuotta sitten olivat parempia (ei nämä samat). Omalla vastuulla saa nyt blogivieraat maistaa

Olin sopinut parin entisen työkaverin kanssa lounastapaamisen. Ennen sitä menin lainaamaan Eduskunnan kirjastosta yhden kirjan. Olin tulostanut mukaan kirjan tiedot netistä. Menin kirjastoon ja laitoin takin ym tavarat säilöön. No, eka moka, säilössä ei ollutkaan avainta. Tavarat toiseen säilöön ja avain + kirjastokortti + lompakko käteen ja tiskille. "lainaisin tämän kirjan...", öö, tämä onkin väärä lappu, hetkonen... Ei löydy lappua, vaikka kuinka pengon. Muistin, että olin saanut kirjan nimen s-postilla ja menin sitten kirjaston koneella katsomaan postiani. Eka kone "vain kirjastotietokantaan", toinen kone "pääte on lukittu", kolmas kone, öh, ei näppäimistöä, neljäs kone sentään suostui yhteistyöhön, mutta, mutta... Eipä se kirjan nimi ollutkaan s-postissa vaan siellä oli vihje mistä julkaisu saattaisi löytyä. Ja lopulta se löytyikin. Sitten taas tiskille ja neitonen haki kirjan varastosta, "onko teillä lainauskorttia". no olihan toki "tässä näin", iik, se olikin eläkeyhtiön kortti. Hm, no onhan se kirjastokortti mulla laukussa, säilölle siis... eikun, no, höh, mullahan on lompakko (vielä) kädessä ja siellähän ne kortit on. Käännös tiskille taas. Lopulta kirja oli lainattu ja sain vielä tavarat mukaan säilöstä ja pääsin jatkamaan matkaa Lasipalatsille.

Matkalla otin kuvan junatunnelin remonttihommeleista. Sinne kun väsätään kävelytietä. Onkohan siellä tuulensuojaisaa vai vetääköhän viima pitkin uomaa.

Lasipalatsilla kävin ensin kirjaston koneella katsomassa s-postini ja siellä oli ilahduttava viesti eräältä sukutukijalta. Sitten tuttavien kanssa mentiin toiseen kerrokseen syömään "liikelounas". Syömingit kesti 3 tuntia eli ihan normaalin liikelounaan verran. Aluksi oli leipäjuustosalaattia, joka oli tuoretta, raikasta, herkullista. Sitten oli pariloitua lohta, joka minusta oli vähän raakaa. Jälkiruokana oli suklaakuorrutettua omena-inkiväärikakkua, joka oli hieman tuhti annos. Kahvit vielä joimme jälkiruuan kanssa. Tarjoilu oli muuten oikein sujuvaa, vaikka pöydät näyttivät olevan aivan täynnä.  Muuten, Soinikin näkyi olevan siellä. Olisikohan pitänyt pyytää nimikirjoitus.

Mun rupesi ykskaks tekemään mieli itsetehtyjä korvapuusteja. Kun jääkaapissa oli tilkka maitoa ja jauhopussin pohjallakin jotain ja vielä avattu kuivahiivapussi, niin melkein oli pakko tehdä pieni puustitaikina. Kuivahiivan sekoitin ensin tilkkaan lämmintä maitoa, jotta näkee toimiiko se vielä. Ja sehän toimi. Sitten taikina nousemaan. Hyvin nousi sekin. Tein korvareista pieniä, niin voi syödä yhden tai useamman mielihalun mukaan. Kolmisenkymmentä niitä tuli, joten muutama ehtii varmaan pakastimeenkin. Muodoiltaan korvarit ei todellakaan ole sitten tehdastekoisen näköisiä. "ihan käsintehtyjä". Maistakaapa. Minäkin keitän päiväkahvit ja otan puustin tai pari.

Sain joskus blogivoittona tms pursotinpakkauksen, muistaakseni Tarjuskalta. Aina välillä olen sitä kokeillut ja nyt taasen. Pikkuhiljaa alan tottua sen käyttöön, mutta joutsenia en vielä osaa tehdä. Kakkuun laitoin täytteeksi sekä vadelmaa että lakkoja ja vadelman puoliskolle merkiksi muutaman punaisen viinimarjan kun kokonaisia vadelmia tai lakkoja ei ollut.  Kun jokin aika sitten tein taatelikakkua ja rusinakakkua, jotka molemmat meni vähän pieleen, niin nyt saa vieraat tyytyä omenapiirakkaan ja kekseihin täytekakun lisäksi.

Kun joskus on vaikea valita kahdesta, niin ostan molemmat. Toivottavasti tulee vieraita senverran, että saan avata molemmat pullot ja verrata makuja. Minä tykkään makeasta kuohuviinistä ja Asti on ollut mieleistä.

Keitän kohta kahvia. Käykääpä pöytään ja maistakaa tarjoomuksia. Ai, pahus, leipäjuustoa pitää vielä laittaa tarjolle.

Tein todellisen urotyön eli imuroin. Pyyhinpä vielä kostealla lattiat pölyttömiksi. Kun vielä olin löytänyt marketista kotimaisia puolukoita, niin teinpä ruispuolukkapuuroa ja siihenhän sopii luomukerma mitä parhaiten. Nyt sitten herkuttelen suurella nautinnolla. Puuroa keitin ison annoksen, joten maistakaapa tekin.

Ajattelin tehdä rusinakakun omalla vanhalla ohjeellani. Siihen kuuluu 200 grammaa voita, 3 kananmunaa jne. Kun otin aineita esille, niin huomasin, että munia olikin vain yksi, mihinkähän ne kolme muuta oli joutunut. Tein sitten sellaisen "vähän sinnepäin" -kakun. Rasvaa olin laittamassa 150 grammaa, mutta hulahti 170 grammaa. Sulatin rasvaa ja lisäsin sokeria summamutikassa arviolta 1,2 desiä ja sen yhden kanamunan. Jauhoja laitoin vajaa 3 desiä ja leivinjauhetta ehkä 1,5 tl. Rusinoita ropsautin paketista "jonkin verran" ja vähän päälle. Kaadoin taikinan leivinpaperilla vuorattuun, jo kerran käytettyyn kertakäyttövuokaan. Eipähän tarvi vuokaa pestä. Paistoaika oli ohjeen mukaan runsas tunti, mutta kun taikinaa oli vähemmän, niin 45 minuuttia 200 asteessa riitti ja kakusta tuli silti aika tumma, mistä minä kyllä tykkään. Loppujen lopuksi maku oli hyvä, melkein parempi kuin muistinkaan. Ottakaapa tekin maistiaspala iltapäiväkaffeen seuraksi.   :)

Sain LeaP:ltä kassillisen suppiksia ja kun pakastin on täynnä marjoja ja hilloja, niin täytyi sienet kuivattaa. Monelle pellille ja tarjottimelle sun muulle piti sienet levitellä, että kuivuisivat kohtuullisen nopasti. On näissä nyt syömistä kunhan löydän sopivia reseptejä. Kiitos LeaP.

Aika harmaa päivä on ollut. Olen kutonut valkoisia sukkia edellisen postauksen mallilla. Nyt teen kahta sukkaa kerralla, että kantapää osuu samaan kohtaa kuviota molemmissa sukissa. Kyllä ne kantapäät edellisissäkin sukissa oli molemmissa samanlaiset, mutta piti moneen kertaa laskea kerroksia ja silmukoita. Mulla pitäisi olla käytetyimpiä bambupuikkoja aina kahdet, mutta missä lienevätkään. Onneksi on Knit Picksin sarja lyhyitä puikkoja apuna (*vilkuttelee kissattoman neulojan suuntaan).

Harmaa päivä vaati jotain vastapainokseen. Niinpä tein 2 dl sämpylätaikinan ja sain siitä 15 kpl pieniä sämpylöitä. Olivatkin tosi herkullisia lämpimänä Oolong-teen ja ruusukvittenihillon kanssa. (Miten niin karppausta).

Ruusukvittelihilloa (marmelaadia) olen keitellyt monena päivänä ja vieläkin on mukuloita jäljellä. Ensimmäisiin satseihin laitoin puoleksi omenaa, viimeisimmät pelkästään kvitteniä. Osan hillosta laitoin kertakäyttömukeihin. Pienimmät ajattelin itselle maistiaisiksi eri keittoeristä, isompia voin antaa muillekin. Hillo on aika kivan makuista myös jäätelön tai viilin kanssa. Siemeniä otin myös talteen. Voin kokeilla kasvattaa niistä taimia. Jos onnistuu, niin jotkut saavat niitä sitten pihoilleen, jos haluavat.

Kuivatut omenat on namia naposteltavaa. Nyt kun sain reilusti omenoita, niin ajattelin kokeilla vähän kuivaamista. Leikkasin muutaman omenan ohuiksi viipaleiksi ja pistelin grillitikkuun kuivumaan. Jääkaapin läheisyydessä ainakin on suht lämmintä ja ehkä ilmakin liikkuu.

Keittelin kokeeksi vähän hilloa omenista ja ruusukvittenistä. Ensin pienen satsin, jonka purkitin. Sitten vähän isomman, jota vielä keittelen. En tiedä miten tuollainen hillo säilyy purkitettuna jääkaapissa tai voiko sitä pakastaa. Ainakin kokeilen pakastamista. Hilloon laitoin vähän yli puolet omenoita, keittelin soseeksi, pusersin siivilän läpi, lisäsin sokeria maun mukaan ja kuumensin uudelleen. Toisen satsin hilloon sokeria laittaessani huomasin, että olin vahingossa ostanut hillosokeria. Onneksi en sitä ehtinyt laittaa ruokiin tai kahviin. Ruusukvittenissähän on itsessäänkin pektiiniä jokseenkin riittävästi, joten siihen en olisi hillosokeria muuten laittanut. Onneksi vahinko ei liene suuri ja loppu hillosokerin voi käyttää muuhun hilloamiseen.

Maistelin vähän tuota ruusukvittelihilloa. Maku muistuttaa aika lailla sitruunahilloa. Pitänee hankkia paahtoleipää ja kokeilla sen kanssa.

Pääsin sadonkorjuuseen, en nyt sukkasatoon, vaan oikeaan puutarhaan. Voi, mitä kaikkea sieltä löytyikään: syysomenoita, talviomenoita, punaisia luumuja, sinisiä luumuja, ruusukvitteniä, kesäkurpitsaa ja ufokurpitsa. Kiitos paljon satoilun järjestäjälle. Osa näistähän oli hänen naapureittensa puista ja pensaista. Nyt pitää etsiä sopivia hilloamisohjeita noille kvitteneille, en ole ennen niitä edes nähnyt muuta kuin keväällä kukassa.  Yhden ohjeen löysin Uuden kuun aikaan -blogista.

Tänään kaupassa etsin oikein ajan kanssa ja lopulta löysinkin sitä Karppinen-leipää. Olen aikaisemminkin etsinyt, mutta silloin en löytänyt. Piti sitten heti kotona maistaa sitä. Paahdoin ensin leipää paistinpannulla ja sitten päällysteeksi vispasin yhden kananmunan joukkoon vähän kermaa ja juustoraastetta ja paistoin paistinpannulla. Munakkaasta riitti kahdelle leivälle. Ei ollut minusta yhtään hassumpaa syötävää, ehkä vois laittaa vaikka tonnikalaa joukkoon. Jotain kevennystä kyllä teki mieli ja söinkin vähän fetasalaattia lisäksi. Pinaattia katselin kaupassa, mutta en ostanut kun en muistanut mitä sen kanssa piti olla. No, kermaahan se oli siinä ja kermaa ostinkin, mutta nyt puuttuu se pinaatti. Ehkä seuraavalla kerralla.

Tänään on ollut oikein mukava päivä. Ensin Ogeliin käsityötapaamiseen. Siellä olikin porukkaa aika tavalla. Vähän vitsailtiin että loppuuko kahvimukit kesken, mutta ei sentään. Sieltä kotiinpäin lähtiessä ostin kaalin puolikkaan ja jauhelihaa. Hauduttelin kaalipataa useamman tunnin ja välillä söin maistiaisia. Kyllä kesäkaali on sitten herkullista, muuta ei nyt sitten tänään tarvitsekaan syödä. Laitan vielä yhden kuvan marjapiirakasta, jonka tein pari päivää sitten Intsun ohjeella. Pistin kyllä piirakan aika nopsaan pakastimeen etten vaan syö sitä heti. Tätä on tarkoitus tarjota vieraille jos sellaisia sattuis poikkeamaan. Maistakaapa tekin.

Yhden kassin sain taas valmiiksi. Mietin että laittaisiko siihen vuorin ja millaisesta kankaasta. Vuoriin voisi sitten laittaa pienen taskunkin. Mutta, mutta... Minä en ole käyttänyt ompelukonetta kymmeniin vuosiin, eikä mulla sellaista olekaan. Muinoiset kokemukset eivät oikein kannusta yrittämäänkään kun yhden mekon tekele oli keksken vuosia eikä siitä sitten tullut edes tyyynyliinaa. Taidan lopuista langoista tehdä vaan jotain kulhoja ja koreja. Jos ne vaikka kovettais liimaseoksella tms.

Sattumalta löysin Mummon akkunalla blogin ja sieltä helpon tonnikalapannarin ohjeen, jossa ei ole ollenkaan vehnäjauhoja. Munia sensijaan 5 ja erilaisia juustoja noin 400 grammaa. Aika ruokaisaa, mutta hyvää. Minä tosin laitoin vain 4 munaa, voita 40 grammaa ja raejuustostakin jätin lusikallisen salaattiin. Vähäsuolaisen ruuan ystävänä en tätä ihan ateriana voi syödä, mutta hiukopalana ja pitsan korvikkeena oivaa.

On mukava tavata vanhoja tuttuja vuosien takaa. Eilen olin kyläilemässä entisen työkaverin luona. Hän oli muuttanut uuteen asuntoon ja oli kiva käydä katsomassa nykyaikaista rakentamista. Onhan niissä kaikenlaisia mukavuuksia, mutta joskus mielestäni vähän liian erikoisia ratkaisuja. Nyt näin pienen, yhden hengen infrapunasaunan. Ovet olivat leveät jotta pyörätuolillakin mahtuu liikkumaan. Ulko-ovelle oli myös luiska kun muutoin olisi ollut kolme rappuaskelmaa. Tosin sitten ulko-oven sisäpuolella oli kaksi askelmaa eikä luiskaa.

Tänään olin pojan luona kahvittelemassa synttäreiden merkeissä. Oli mukava istuskella ulkona kun oli hiukan pilvistä ja leuto tuulikin välillä puhalteli. Huomatkaa riippukeinu kaffepöydän äärellä ja vähän nenänpäätä siellä näkyy.   :=)

Laitoin illemmalla broilerin rintafilettä kantarellimuhennoksen ja kesäkurpitsan kera. Uskomattoman hyvää. Kiitos vaan kantarellien poimijalle ja kurpitsan kasvattajalle *vilkuttelee Kaunissaaren ja Vallilan suuntaan*. Huom. kuvan veitsi ei ole likainen vaan valaistus tuo esiin vähän kuluneen pinnan.

Kaivoin sitten perunasatoni esille. Toinen siemenperuna ei ollut kasvanut ollenkaan. Toisesta oli tullut muutama uusi mukula. Parempi kuitenkin muutama uusi kuin yksi vanha. Muuten on ollut vallan laiskotuspäiviä kun aina vaan lämmintä riittää. Kesäjumpatkaan ei jaksa kiinnostaa. Joissakin blogeissa on kerrottu mustikoista. Saiskohan jonkun kaveriksi mustikkametsään. Tai metsävadelmia poimimaan, mistä niitä sitten löytyisikin.

Kävin viemässä vihdoin sen kirjeen postilaatikkoon. Samalla ostin pari litraa kotimaisia mansikoita. Olivat Nurmijärveltä. Kaalipata, toinen yritys, on hautumassa. Taidan syödä vähän noita mansikoita odotellessani kaalien hautumista.

Löysin jostain keskusteluista vinkin Hellapoliisin  muffinsiohjeeseen ja kun sattui olemaan valkosuklaata ja karpaloita sun muut aineet kotona, niin päätin kokeilla. Tein pienemmän annoksen eli 2 munalla ja muut aineet samassa suhteessa. Muffinsseja tuli 19 kpl. Huomaatte varmaan, että pellin keskeltä puuttuu yksi, jonka söin koemaistiaiksi vähän ennen kuin otin muffinsit uunista. Piti näet tarkistaa kypsyys kun laitoin karpalot jäätyneinä taikinaan.

Omat muunnokset ohjeeseen: 2 munaa, 0,8 dl sokeria, 66 grammaa voita, 2,6 dl vehnäjauhoja, 1,2 tl leivinjauhetta, 0,7 tl vaniljasokeria, loraus ja toinen kermaa, 61 grammaa valkosuklaata, noin 1 dl karpaloita. Paistoin 200 asteessa 25 minuuttia eli kunnes pinta ruskistui hiukan.

Olkaapa hyvät. Virtuaalimaistiaiset teillekin.

Tänään oli viimenen Priiman tapaaminen ennen kesälomia. Sen kunniaksi vein tapaamiseen omenapiirakkaa, tosin pari kulmapalaa ehdin syödä itse. Ja potkihan se Onni. Sain arpajaispalkinnoksi pienen mitan ja tuollaiset isot hakaneulat, joille voi nostaa silmukoita odottamaan. Kiitos!

Tadaa, tässä se on. Mun eka klipsutyö. Kolme kertaa piti purkaa ja aloittaa alusta että sain jotenkuten onnistumaan. Annelin blogissahan on sitten vaikka mitä ihania klipsutöitä ja muutakin kivaa.

Päivällä kävin Hakaniemen markkinoilla. Sinne piti mennä ihan vartavasten syömään yksi grillimakkara. Oli sitten niin mahdottoman hyvää että oikein, mutta sain oltua ottamatta toista. Muikut olivat myös herkullisen näköisiä ja tuoksu houkutteleva, mutta kun en jostain syystä tykkää muikuista, niin jäivät sinne. Mausteita sen sijaan ostin kun helposti sai siitä mukaan.

Olinpa aamulla pirteä ja lähdin aikaisin keskuspuistoon. Voikukat on nyt parhaimmillaan, samoin kielot, joita otin muutaman kotiinkin tuoksua tuomaan. Kun on pyhäpäivä, niin olen loikoillut ja lukenut. Tietysti syönyt välillä. Eilistä possunlihaa on vielä, mutta jätän sen huomiseksi ja teinkin uunissa helpon riisi-broileri-vuoan. Päiväkahvilla maltoin olla ottamatta pullaa *hyvä minä*. Tosin ei valmista pullaa ollutkaan, vaan olisi pitänyt ensin paistaa ja eihän sitä koskaa paista yhtä pullaa vaan vähintään kaksi ja eihän niitä voi jättää kuivumaan vaan on syötävä molemmat pullat. Päivä on ollut lämmin ja melko aurinkoinen. Nyt näyttää pilvistyvän.

Nyt näyttää olevan täysi kesä. Rodopuistossa ei kuitenkaan  kukinta ole kuin vähän aluillaan. Sinne pitää mennä ihastelemaan ehkä viikon, parin päästä. 

Mua on vähän tökkinyt nykyiset kuivat ja rasvattomat lihat. Niinpä otin kokeiltavaksi viljapossun uunilihaa. Liha vuokaan, hieman suolaa ja vettä, sipulia ja kourallinen pakastettuja viimevuotisia omenanviipaleita kylkeen. Kolme tuntia uunissa ja keitettyjen perunoiden kanssa lautaselle. Oi, että oli hyvää. Söin ihan liikaa. Minä tykkään jauhoisista perunoista ja nuo ei edes halkeilleet niinkuin jotkut lajikkeet tekee.

Rupesi tekemään kovasti mieli ohukaisia eli lettuja eli lättyjä. Hm... sokeria, voita, munaa, jauhoja, hilloa. Onneksi oli kesäkurpitsa, joka alkoi pehmetä toisesta päästä joten oli syötävä pois. Ei muuta kuin viipaleiksi ja suolaa päälle, pannu kuumenemaan, nesteen pyyhkiminen viipaleilta ja palat paistumaan. Kun ei muuta ollut kyytipojaksi, niin vähän maitorahkaa ja pari viinirypälettä puolikkaina koristeeksi. Avaiskohan nyt yhden siideritölkin, ihan vaan käsityötarpeiksi ei suinkaan muuten. *sihaus*.

Eilen tein kakkupohjan ja keittelin puolalaiset vadelmat. Kotimaiset marjat olisi parempia kun ne voisi laittaa keittämättä. Tänään tein omenapiirakan. Omenaviipaleet on ihan sikinsokin kun en niitä jäisinä jaksanut järjestellä kauniisiin riveihin. Ajatus oli tehdä puolukkapiirakka, mutta puolukat olikin menneet parempiin suihin. No, ehkäpä omenapiirakkakin kelpaa. Jos nyt joku sattuu poikkeamaan sunnuntaina. Saisko olla maistipala?

Pienet on ihmisen huvitukset joskus. Mittailin muutaman langan joustavuutta. Oikeastaan se lähti siitä, kun tuo alpakkasilkki tuntui niin joustamattomalta. Vertailin sitten Fabelin ,Vikingin ja tuon silkkialpakan venyvyyttä. Puolen metrin pätkä lankaa jousti: Fabel 5 senttiä, Viking 7 senttiä ja silkkialpakka 2 senttiä. Eli oikea oli tuntuma, että joustoissa on eroa.

Kun päivä kului lukien ja käsitöiden parissa, niin alkoi välillä kyllästyttää. Rupesin sitten kokeilemaan punaista lissikeittoa vähän muunneltuna. Kipollinen vettä kattilaan, kourallinen linssejä, yksi tomaatti, lusikallinen sipulia, murunen lihaliemikuutiota, murunen kasvisliemikuutiota,  ripaus paprikamaustetta. Haudutetaan sen aikaa kun hoidetaan tiski pois. Lisätään lusikallinen ruohosipulituorejuustoa, kaadetaan kulhoon ja päälle tilliä ja ruohospulia. Jostain syystä maistuu muuten kalakeitolle, mutta muuten on tosi herkullista.

Siilitapaamisessa oli kaksi herkullista tiikerikakkua. Niinpä minäkin innostuin taas kokeilemaan. Ajattelin tehdä sellaisen, johon tulee suklaata kaakaon lisäksi. Ohjeita katselin netistä. Kävin ostamassa Fasun tummaa suklaata. Mittasin aineet, vispasin ja sekoittelin. Paistoin 170 asteessa noin tunnin. Ja voihan vihvilä sentään. Kun leikkasin kakusta maistiaista, niin huomasin, että kaakaojauhe oli unohtunut kokonaan pois. Ihan syötävää se kyllä on, mutta ei sitä mitä ajattelin. Pitääköhän huomenna kokeilla uudestaan.

Kävin kaupungilla ostamassa siilille ruokia ja samalla ostin pienen mateen. Myyjäpoika oli laittanut myös maitipalat mukaan. Made oli valmiiksi nyljetty, joten ei tarvinnut kuin huuhtoa ja pilkkoa kiehumaan. Vähän kasvisliemikuutioita, sipulia ja pippuria mausteeksi keitinveteen. Sitten ruotoja peratessa perunapalat kiehuivat lähes kypsiksi. Kalapalat perunoiden päälle hetkeksi, maiti mukaan ja pieni kiehautus. Maustaminen voilla, suolalla, kermalla ja ruohosipulilla. Eipä sitten muuta tarvitakaan kuin ruisleipää ja lasi maitoa. Olkaapa hyvä ja maistakaa!

Tulipa mieleen sanat  "makeaa teetä". Missä lie olen tuon kuullut, mutta rupesi tekemään mieli teetä ja sen kanssa tietysti korppuja. Lapsuudessani oli sokerikorput suosiossa ja maistuupa ne vieläkin. Nyt laitoin päälle appelsiinimarmelaadia ja jos tarkemmin katsoo niin voitakin näkyy. Jos korppu on ilman marmelaadia pelkän voin kanssa, niin kastan sen teehen, maistuu herkulliselta siten.

Edit: Lämmin leipäjuusto ja lakkahillo iltapäiväkahvin kanssa. Maistuisko sullekin?

Kaikenlaista sitä keksiikin kuten minä ranskalaisia perunoita. Siis ranskassa kasvatettuja. Olivat vaan niin herkullisen näköisiä ja toivat mieleen lapin puikulat. Ja pakkohan ne oli sitten laittaa syötäväksi kuorineen. Halkaisin perunat, voitelin pinnan öljyllä ja ripottelin suola-mauste-seosta pinnalle. Paistoin 225-190 asteessa vajaan tunnin ja nautiskelin kermaviilikastikkeen kanssa. Varsinkin rapeat kuoret olivat herkullisia.  Välipalana nämä ovat mukavia, mutta taidan sittenkin tykätä enemmän oikein isoista uuniperunoista.

Kävin eilen rouva P:n työpaikalla vähän auttelemassa ja syötiin sitten siinä työn lomassa. Kyllä oli sitten ihanaa syödä herkullinen lehtipihvi. Vähän liian täyteen massu tuli, joten eipä tarvinnut illalla laittaa kotonakaan ruokaa.

Tänään onkin Ogelin tämän vuoden ensimmäinen käsityötapaaminen. Toivottavasti tulee runsassti väkeä pakkasesta huolimatta.

Oli jäänyt vähän kermaa yli ja kokeilin tehdä Hanna-tädin kakkuja. Mun keittokirjassa tarvittiin perunajauhoja 3 dl eikä minulla ollut niin paljoa kotona, joten etsin netistä sopivaa ohjetta. Löysin Herkut.netistä sellaisen, johon tuli perunajauhoja  1,5 dl. Vehnäjauhoja olisi saanut olla vähän enemmän kuin ohjeen 2,5 desiä koska kakut levisivät liikaa. Maku on ihan hyvä ja tällä reseptillä kokeilen varmaan toisenkin kerran. Tästä satsista tuli kakkuja 60 kpl, joten isompaa annosta ei minun kannata tehdäkään. Nämäkin olisivat voineet olla hieman pienempiä.  Parhaiten onnistuneet valikoin pieniin rasioihin kylään vietäväksi.

Kokeilin tehdä kämmekkäät Viking Alpacasta. Tein "pannulapun" 28 silmukalla ja ompelin sivusauman jättäen peukalolle reiän. Lankaa meni 59 grammaa, puikot taisi olla kokoa 6. Tosi ihanan pehmeää lankaa, jota pitää ostaa lisää huomenna Ogelin tapaamisessa.

Tein toisenkin kokeilun. Laitoin metsäkaurista uuniin ja lorautin punaviiniä seuraksi. Olipa viinipullossa erikoinen korkki, muovinen kaiketi. Viinikin oli kovin tummaa, suorastaan mustanpuhuvaa ja prosentteja 14,5. Sopivan vahvaa kaurispaistin seuraksi.

Tykkään laittaa broilerin seuraksi appelsiiniviipaleita ja appelsiinijuustoa. Juustoa menee kuitenkin kerralla vain pari teelusikallista ja loput pakastan. Yhtenä klönttinä pakastetusta juustosta on seuraavalla kerralla vaikea saada irti pientä nokaretta. Niinpä pakastan juuston teelusikallisina kokkareita leivinpaperitaitoksissa. On helppo ottaa yksi tai kaksi taitosta keiton tai muun ruuan mausteeksi.

Piti jälleen kerran kokeilla tuulihattujen tekoa. Katsoin netistä ohjeita ja vähän sinnepäin tein. Laitoin 2 dl vettä, 100 g voita, 1,5 dl jauhoja, 3 munaa. Paistoin 200 asteessa 25 min. Tuli 39 kpl, olisi voinut olla pienempiäkin.  Nyt pitää kipasta kaupasta kermaa, että saa sinihomejuuston pehmitettyä ja ehkä jokunen kerma-mansikka- täytekin sopii.

Paistettu kesäkurpista on herkkuani ja tänään laitoin sitä tomaatin kanssa. Ensiksi paistoin kesäkurpitsaviipaleet ja sitten pari tomaattia viipaleina. Mausteeksi inkivääriä, mustapippuria ja tilliä. Vielä teelusikallinen kermaa pehmittämään makua. Maistakaapa.

Ostin ELMA-messuilta kuivattuja taateleita ja myöhemmin S-kaupasta kivellisiä, joita ei ollut kuivattu. Voi että ne kivelliset on hyviä. Enpä ole tainnut ennen syödä niin herkullisia ja pehmeitä taateleita. Koska kuivatut olikin jo melko vähissä, niin kokeilin tehdä niistä lopuista taatelikakkua. Netistä etsin ohjeita ja valitsin Seijan taatelikakun. Ohje oli helppo ja kakkukin onnistui hyvin. Sokeria olisi voinut laittaa hiukan vähemmän ja taateleita vähän enemmän, mutta oikein hyvä näinkin. Koska minulla ei ollut isoa kakkuvuokaa ja kahteen ei ollut taikinaa tarpeeksi, niin laitoin kertakäyttövuokaan leivinpaperia niin, että toinen pää jäi vajaaksi. Sain siten puolitoista kakkua paistettavaksi. Pahvivuoka on käyttökelpoinen vielä toisenkin kerran.

Entäs naisen. Tykkään kaurapuurosta ja niinpä taas kerran herkuttelin sillä. Voisilmä ja vähän sokeria, maidon kanssa, Joskus myös marjojen kanssa.  Haudutan puuron kattilassa, mikrossa ei mielestäni tule yhtä hyvää.

Nyt punnitsin hiutaleet ensin, 20 grammaa, vettä 2 dl, ripaus suolaa. Laskeskelin sitten kustannuksia. Kilon paketti hiutaleita 2,85 euroa ja siitä tulee 50 annosta eli yksi annos 5,7 senttiä. Ei paha. No, voita vähän ja maitoa 1 dl kyytipojaksi. Mitähän maito maksaa. Ei kovin tyyris ateria kuitenkaan. Niin ja sähkö, jokunen sentti.

Näin vanhassa lehdessä kivan ohjeen ja päätin kokeilla. Niinpä lahdin tekemään hankintoja, balsamicoa, öljyä, tuorejuustoa, patonkia. Ulos mennessä vein tietysti roskapussin sun muuta.  Kun sitten rupesin paistoksia tekemään, niin ohjetta ei löytynytkään.  Olin vienyt lehdet roskiin samalla kun lähdin ostoksille, että silleen meillä.

No, sitten vaan ulkomuistista hauduttelin tomaatteja, lisäsin balsamicoa, inkivääriä, suolaa, basilikaa, ym.  Paistoin patonkia, viipaloin ja suihkuttelin öljyä viipaleille. Spray-öljyä siis on olemassa. Pieni pullo tosin maksoi samanverran kuin iso tavallinen.  Ruohosipulijuustoon lisäsin vielä tuoretta ruohosipulia omasta "parvekepuutarhastani".  Juustoa patonkiviipaleille ja juuston päälle tomaattisörsseliä.  Herneenverson olisi voinut vielä laittaa koristeeksi.  Maistui ihan hyvälle. Tätä teen toisenkin kerran.

Kaapeista löytyi sopivasti aineet piirakkaan, johon laitoin omenan- ja puolukkasoseen loput. Vähän aprikoosihilloa toiselle puolelle omenoiden alle. Kermaviiliäkin oli sen verran, että riitti piirakan peitoksi. Inhoan tiskaamista yli kaiken, mutta tästä leipomisesta ei tule paljon tiskattavaa kun sekoitan ensin pohja-aineet kulhossa, kaavin taikinan vuokaan ja samassa kulhossa sekoita kermaviilin lisukkeineen.

Kävimme LeaP:n kanssa Itiksessä viemässä sytomyssyjä (joita en muistanut kuvata). Niitä olikin Lealla 26 tai 28 kpl. Sitten tehtiin ostoksia eli löytöjä. No, yhden puseron ostin 5 eurolla, muuten oli shampoota, deodoranttia yms sekä ruokaa. Lea osti lituskaisia persikoita, joita sitten maistelimme meillä mutin jälkeen. Kiitos Lea seurasta.

Lea huomasi samalla, että mun autosta oli varastettu rekisterikilpi edestä. Oli viety ruuvitkin, joten ei ollut itsekseen pudonnut. Kävin tilaamassa uuden kilven, hinta 10 euroa. Parin viikon päästä suunnilleen saan sen. Tein rikosilmoituksen, koska muuten on vaara, että joudun maksamaan varastettuja bensoja tms. Nyt sitten on vaarana se, että poliisi pidättää minut kun huomaa varastetun rekkarin. Suo siellä, vetelä täällä. Kiitos Lea kun huomasit rekkarin puuttumisen.

On se nykyelämä vaan helppoa kuin heinänteko. Mulla oli jääkaapissa vajaa purkillinen kermaa, joka uhkasi jäädä käyttämättä. Niinpä otin esille "monitoimikoneeni" ja ryhdyin kirnuamaan. Hetkessä kerma oli sakeana vaahtona ja samantien meni voille. Sitten voin pesu kylmällä vedellä ja vähän suolaa joukkoon. Olipa hyvää lämmitetyn ruisleivän päällä. Huomaattehan miten voi on jo sulanut leivälle. Rasvaprosentti tuossa kermassa oli 35, joten 100 grammaa kermaa antaa 35 grammaa voita.

Tänään kävi taas kiva vieras ja häntä varten ostin vähän nameja ja muuta naposteltavaa. Oli kyllä myös pullaa ja lihapasteijoita, mutta niitä ei riittänyt enää kuvattavaksi. Vieras toi myös jäätelöä, mutta sitä en ottanut esille kuvausta varten. Kahvin kanssa hupatellessa meni mukavasti monta tuntia. Nyt illemmalla "tarkenee" taas mennä istuksiin parvekkeelle kun lämpötila on laskenut 29 asteeseen. Mulla on vähän kurkku tulossa kipeäksi kun olen saanut vetoa. Lämpöäkin on pikkuisen.  (Alkaakohan tästä tulla ruokablogi kun ei käsityöt meinaa valmistua).

Olen ostanut usein Sokoksen alakerrasta Vuoksen piirakoita ja tykästynyt niihin. Nyt huomasin niitä paistovalmiina pakasteina ja päätin kokeilla. Voitelin kuumat piirakat maidon ja voin seoksella. Ihan hyvältä maistuivat. Siinä on taas yksi uusi lisä pakastimeeni.  Nuo Vuoksen piirakat (Fazer) ovat vähän pienempiä kuin tavalliset ja siellä Sokoksen alakerrassa paistavat niitä ennen puoltapäivää, jolloin niitä on saanut lämpimänä.

Muuten jussia olen viettänyt kotosalla. Eilen kävi mieluinen vieras, jonka seurassa meni monta tuntia. Syötiin ja kahvisteltiin. Sain tuliaisiksi Inkiväärihilloa. Kiitos. Jalkakin on jo ihan hyvä, mutta en ole vielä tehnyt muita lenkkejä kuin roskapussin vieminen.

Läksin tänään Kion mukana Orimattilaan pitsejä katsomaan. Kyllä nuo nyplätyt pitsit on kauniita, mutta täytyy olla tosi taitava, että osaa niitä tehdä. Matkalla kävimme syömässä Kion tuttavien kanssa paikallisessa Tahto- ravintolassa. Olipa herkullista ruokaa ja palvelu pelasi. Minä söin annoksen, jonka nimenä oli "tervaa ilman höyheniä". Kurkatkaapa ravintolan ruokalistaa. Hauskoja nimiä. Ohessa muutama kuva pitseistä ja pöytämme ruoka-annoksista. Kion blogiin tulee varmaan lisää kuvia ( ja parempia). Kiitos Kio kyydistä ja seurasta.

Kun aamulla menin parvekkeelle, oli ilma kuin lomalla etelässä konsanaan. Ihanan lämmin ja kostea. Piti sitten laittaa "loma-aamiainen". Pekonia ei  ollut, mutta yhden munan nakkimunakkaan tein. Paahtoleipää lämmitin mikrossa, kun en viitsinyt kaivaa leivänpaahdinta yläkomerosta. Vadelmahilloa päälle kun ei ollut aprikoosihilloa kotona. Taidankin pitää lomapäivän tänään. Oiskohan retki rodopuistoon mitään.

Iski mutinhimo ja kun Muttimarkkinoihin on vielä aikaa, niin oli pakko kokeilla tehdä itse. Korvikettahan se vaan on kun ei ollut ohrajauhojakaan. Mutta olihan siinä oikeaakin makua kun laittoi paljon voita.

Kävin tänään itiksessä viemässä muutaman sytomyssyn. Samalla tapasin LeaP:n ja käytiin kahvittelemassa ja siinä saks..  kaupassa. Ostin kermaviiliä, että saan kastikkeen uunikalalle. Aika tuoretta tuo viili oli, kun pe-päiväys on heinäkuulle. Juhannuksen aikaan voisi ostaa kesälomaviilit valmiiksi.

Kokeilin tehdä muutaman skonssin taas. Ohje omasta päästä eli kipollinen jauhoja, kourallinen kaurahiutaleita, kourallinen porkkanaraastetta, ripaus suolaa, hiukan leivinjauhetta, iso loraus rypsiöljyä, maitoa sen verran, että saa kivasti sekoitettua. Kaksi kakkaraa pellille ja uunissa noin 225 asteessa 15 minuuttia. Halkaistujen puolikkaiden päälle voita ja itsekeitettyä vadelmahilloa. Palanpainikkeeksi haudutettua teetä maustettuna sokerilla ja maidolla. En osannut päättää kummassa kuvassa on paremmat värit, niin laitoin molemmat. Toinen on otettu salamalla ja toinen ilman.

Meinasin pistellä poskeen molemmat leipäset, mutta onkin aika tuhtia tavaraa. No, varttikilo jauhoja ja puoli desiä öljyä sekä voi ja hillo päälle on kyllä yli tohtoritädin suositusten. Hyvältä kuitenki maistui.

 Parsaa ja lohta korvasienikastikkeen kera. Joskus se on vaan niin hyvää, aah...

Suomenlinnassa käydessä ostin Lelumuseosta "keittokirjan". On mukava katsella miten vähistä aineista on ennen ruokaa laitettu. Kaikki reseptit ei tosin tunnu kovin houkuttelevilta. Kevytvoita voisin kokeilla, ehkä.  Hm, onpa reseptikuva epäselvä.

Tai oikeastaan emännän, minun kohdalla kylläkin keittiötä harrastamattoman helpoimmin tekevän. Lihaa leikatessa mietin, että millä veitsellä sais parhaiten leikattua kun joissain kohdissa vähän oli työlästä. Sitten muistin isävainaan vanhan hiomakiven, jolla isä taisi teroitella viikatteita sun muita aikoinaan. Kokeilin muutaman vedon veitsen molemmin puolin ja kylläpä olikin helppoa leikata lihaa sen jälkeen. Lapsuudessa veitsiä teroitettiin usein, mutta itse en ole tainnut teroitella veitsiäni kymmeniin vuosiin. Joskus muistelen teroittaneeni hellan levyllä. Lapsuuskodissakin joskus teroitettiin puukkoa hellan reunaan. Tuolla hiomakivellä kuitenkin tuli veitsestä terävä tosi näppärästi. En muuten sylkäissyt tuohon hiomakiveen, kuten vanhaan hyvään aikaan on tehty. Hiomakivihän piti kostuttaa, pieniin sylkäisten ja isoissa pyöritettävissä oli oikein vesiastia.

Lopultakin sain hankittua pienen mateen ja siitä tein äsken keiton. Madetta en nylkenyt, vaan kastelin kiehuvassa vedessä ja helposti raaputin nahan pois. Kaksi perunaa, puoli sipulia, vähän pippuria ja suolaa sekä kermaa loraus kalojen lisäksi, pinnalle ruohosipulia.   Nam.

Nyt on appelsiinit edullisia ja eilen ostinkin pari navel-aplaria. Kyllä ovatkin makeita ja herkullisia, ihan kuin ennenvanhaan kevättalvella 1965. Nämä herkut maksoivat 99 senttiä kilo, joten ei paha hinta. Eivätkä ole kuivia vaan ihanan mehukkaita. Namskis.

Torstaina oli Priiman käsityötapaaminen ja tänään neulottiin Ogelissa. Ogelissa olikin lähes 30 osallistujaa eli tuolit kävivät vähiin. Marsu näytti jotain kummaa ympyriäistä punomisjuttua. En saanut selvää mitä siinä oli tekeillä. Sain samalla Kaisalta kassillisen sukkia lähetettäväksi Romanian suuntaan. Kiitos Kaisa, tulevat varmasti tarpeeseen. Neulonnan lomassa kahviteltiin niin Ogelissa kuin Priimassakin. Kun aamulla auto lähti käyntiin ja Ogelin jälkeen samoin, niin poikkesin leaP:n kanssa Ogelin Prismassa ja ostin vähän broileria, jota haudutin uunissa appelsiiniviipaleiden, valkoviinin ja appelsiinijuuston kanssa. Tuli herkkua ja maistui riisin ja valkoviinin kera. Huomiseksikin jäi vaikka osan broilerista keitin Iidalle. Saa Iidakin herkutella illalla nyt kun Kyösti lähti ja olemme tyttöporukassa.

Testasin noita valmiita torttutaikinalevyjä. Tortut aukesi ihan täysin ja olivat aika paksuja, mutta maku oli ihan tyydyttävä. Raidalliset neulomukset pukinpakettiin sain myös valmiiksi. Tänään paistoi aurinkokin hetken aikaa, mutta pakkasta on ihan riittävästi. Onneksi ei tuule.

Tapaan tänään blogitutun, joka lähtee mukaani Priimaan. Sen kunniaksi tein puolukkapiirakan, että saamme siellä herkutella kahvin kanssa.  Tää on näitä mun pikaleipomuksia. Laitetaan uuni päälle ja vuokaan leivinpaperi. Sekoitetaan voita, jauhoja, sokeria ja 1 muna ja kaadetaan taikina vuokaan. Päälle ropsastaan jotain marjoja tai hilloa. Sekoitetaan purkillinen kermaviiliä, 1 muna ja vähän sokeria ja seos kaadetaan marjojen päälle. Uuni onkin jo lämmennyt eli paistetaan puolisen tuntia siinä 190 asteessa. Tiskataan astiat, otetaan piirakka uunista ja syödään ensipalat kuumana kylmän maidon kanssa. Sitten lepäillään ähkynä tunti sohvalla .

Edit: kun ohjetta kysyttiin, niin laitanpa tähän.. 100-150g voita, 1dl sokeria,1 muna, 2,5-3 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta. Voita vähän pehmitetään ja sekoitetaan siihen muut aineet. Taikina levitetään vuokaan. Päälle marjoja tms. Sitten 2dl kermaviiliä, 1 muna, 0,5-1 dl sokeria, 1 tl vaniljasokeria sekoitetaan ja kaadetaan marjojen päälle. Paistetaan 175-200 asteessa 30-45 minuuttia.

Äidillä oli tapana laittaa herkkuja jos lapsena sairastimme. Sairaan piti saada mitä mieli tekee. Tänään rupesi ykskaks tekemään mieli salaattia kananmunankeltuaisesta tehdyn kastikkeen kanssa. Keitettyyn keltuaiseen hierotaan hiukan suolaa, etikkaa ja kermaa, Sitä sitten lehtisalaatin lehdille. Samalla tein "suolakurkkuja" eli kuoritut kurkkuviipaleet hakataan kahden lautasen välissä suolan kanssa ja hiukan tilliä päälle. Uunissa kypsyi pari possunkyljystä porkkanoiden ja uusien sipulien kanssa. Vielä pari keitettyä uuttaperunaa lautaselle ja lasiin kylmää mehua. Jälkiruuan söin ennen pääruokaa, eli mansikat popsin muuta ruokaa tehdessä. Illemmalla paistan vielä rahkapiirakkaa. Uunia siis lämmitän kahdesti päivässä ikäänkuin ei muuten tarkenisi. Parvekkeella on +30, vaikka on lasit auki. Tietääpä mukavaa parvekkeella oleskelemista myöhemmin illalla.

Älkää hyvät ystävät menkö kauppaan nälkäisenä. Minä menin. Ajatus oli vaan pikaisesti ostaa siileille kanaa hyytelössä, mutta, mutta... Siinä matkalla oli pitkät hyllyt herkullisia kuivattuja hedelmiä. Hedelmäthän on terveellisiä, eikös?  Eikä niitä ollut pienemmissä pusseissa. Kun otin yhden, oli vielä nälkä, otin toisen, yhä nälkä jne. Olisi pitänyt ensin mennä syömään, mutta kun ajattelin ensin vähän aikaa kierrellä kaupoissa ja sitten vasta syöpötellä. Oikeastaan kyllä menin ostamaan siileille matoja, mutta muistin, että itiksen cittarissa on just sitä kanaa hyytelössä, jota joskus tarjoan siileille herkuksi. Nyt halusin vähän hemmotella Laraa, kun sille ei oikein ruoka maistu ja myös hyvitykseksi kynsienleikkuusta.

Siiliystäväni K kutsui ystäviään pieneen kesäiltajuhlintaan. Kävimme päivällä yhdessä ostelemassa vähän tarvikkeita. Illalla sitten istuskeltiin ulkosalla nauttien erilaisia herkkuja sekä mansikka- ja passionkuohuvaa. Kiitos K kutsusta, oli mukava tavata ystäviäsi.

Nyt kun on lämmintä, niin ei huvita oikein laittaa ruokaa. Ajattelin, että ostanpa kerrankin jotain uutta valmisruokaa, salaattia tietysti. Yksi ostamistani oli kinkku-juusto-salaattiateria. Maistui oikein hyvältä sekä leivän päällä, että sellaisenaan. Satuin sitten huomaamaan kalorit ja rasvaprosentit. Yök, hirveää. 25 % rasvaa eli neljäsosa. Enemmänhän se on kuin kevytjuustossa, eikä sitä syödä 250 grammaa keralla (normaalisti). Ja pienessä purkissa kaloreita melkein 700 eli puolet päivätarpeesta. Siis tuo purkki pitäisi riittää meikäläisellä kahteen-kolmeen syömiskertaan. Toisessakin ostamassani salaatissa oli runsaasti kaloreita ja rasvaa. Minusta tuollaisia rasvamössöjä ei saisi nimittää minkäänlaiseksi salaatiksi, ei, ei, paremmin maustetuksi rasvamössöksi. Ainoat plussat tuossa oli se, että nuo rasvat ja kalorit oli merkitty reilusti ja isolla.  

Elämäni eka kerta kun aioin laittaa lammaspaistia. Varmuuden vuoksi ostin karitsanfilettä, että ei tulisi sitkeää ja pässille maistuvaa. Ostin vaan pienenpienen paketin. Yllätys oli, että paketissa oli 8 filettä, huh, huh, lihaa 16 hengelle ainakin. Pakastetun lihan sulattamisen jälkeen se oli pakko kuitenkin valmistaa. Tein marinadin rahkasta, öljystä, pippurista, punaviinistä, hunajasta, suolasta ja yrteistä. Vuorokauden maustumisen jälkeen pyyhin marinadin pois ja laitoin lihat uunijuuresten päälle savipataan muhimaan, vähän vettä ja ruususuolaa päälle. Muutaman tunnin hauduttelun jälkeen otin lihat erilleen toiseen vuokaan, voitelin voilla ja valelin punaviinillä ja kahvilla. Lihat sai muhia uunissa vielä sen aikaa, että keitin perunoita. Minusta juhlaruokaan kuuluu ehdottomasti kuoritut, keitetyt perunat. Avecina oli espanjalainen Torres.

Kokemus kokeilusta oli, että liha oli pehmeää ja mureaa eikä maistunut pässinpissalle. Opetus taas oli, että lihapaketti kannattaa aukaista ja jakaa pienempiin osiin pakastimeen, vaikkapa kahden fileen paketeiksi, muuten tulee ongelmia saada kaikki syötyä. Minä tykkään, että lihan pitää olla "ylikypsää" ja murenevaa että voi vaan imeskellä ja maiskutella. Tää oli mulle sopivaa. 

Sain Lealta muutamia reseptivihkosia ja pitihän sitä heti jotain kokeilla. En ole koskaan tehnyt juustokakkua, mutta nyt kokeilin tehdä yhden reseptin vähän muunneltuna. Taateleiden sijaan rusinoita, 4 kananmunan sijaan 3 munaa, Hovijuuston tilalla Philadelphiaa ja muutenkin vähän kaikki sinnepäin. Kakusta tuli herkullisen värinen, mutta vähän liian makea. Pohja on aivan ihanan sitruunanmakuinen, voisi kelvata sellaisenaan. Juustotäyte on vähän kummallista, kumimaista eikä erotu kunnolla pohjasta. Pitänee kokeilla uudelleen samalla pohjalla mutta eri täytteellä. Niin, ja huomaatte varmaan, että irtopalasta on jo haukattu.  :=)

Eikös se ole ihan kunniallista kotiruokaa, kun kerää jääkaapista jämät, pistää ne uunivuokaan, kermaa ja juustoa päälle ja antaa hautua tunnin verran. Minulla oli puolikas kesäkurpitsaa, jota en viitsinyt ruveta paistamaan ja sitten oli vielä palanen Wotkinin lenkkimakkaraa, josta en oikein tykännyt. Raapasin jääkaapista vähän muita loppuja joukkoon. Näyttää ihan hyvältä, mausta en sano mitään. Vaan jospas olis kuin työpaikkaruokaa: jos ei lähde nälkä niin ainakin lähtee ruokahalu. :=(

Kyllä tuolla annoksella jaksaa illalla Priimassa istua.

Olen pari kertaa ollut rypyttämässä seurakunnan piirakkatalkoissa ja nyt kokeilin sitten paistaa "ihan itse". Tarkoitus oli tehdä perunapiirakoita, minun lempiherkkujani, mutta kotona ei ollut perunoita eikä  muusijauhetta joten tein riisipiirakoita. Satsin koko siis kaikkiaan 4 piirakkaa. Maku on ihan hyvä, kuori vähän kova, mutta enpä malta odottaa pehmenemistä. Varmaan olen syönyt nuo kaikki ennenkuin ne ehtivät jäähtyä ja ennenkuin saan kuvan tänne.