Herra Pepper tuli pääsiäisvierailulle syntymäkotiin eli on minun siilinpoikasiani muutaman vuoden takaa. Pepper on aika ujostelematon eikä puhahtele muutoin kun juuri nukkumasta nostettaessa. Isot jättijauhikset saa pojan piristymään hetkessä. Juoksupyöräkin oli käytössä illasta alkaen. Joten herraseurassa tässä pyhiä vietetään.

Eilen kävin päivällä rouva P:n luona olemassa parin kortin tekemisessä kaverina. Illemmalla olin Priiman tapaamisessa ja virkkasin kukkasia vauvantossuihin. Porukkaa oli paikalla aika kivasti ja yksi mieskin.

Tänään kävin katsomassa Marsun albiinoa Neula-siiliä. Neula oli hiukan myrtsi kun heräteltiin kesken päivän. Kauan en raaskinut pallutella ja kuvakin jäi ottamatta. Matosia vein rasiallinen ja koiruleille makutikut. Marsu tarjosi kahvin kanssa herkullista ja täyttävää lohipiirakkaa. Sain valita minkä kokoisen piirakan halusin. Kahvittelun jälkeen kävimme Jätkäsaaressa hakemassa Petshopista  lisää syötävää siilille ja vähän muutakin tavaraa. Jätkäsaaressa tehdään kovasti rakennushommia ja navigaattori yritti neuvoa rakennustyömaiden läpi. Oikea paikka löytyi kuitenkin aika helposti kun alueella ei ole kovin monta 6-kerroksista rakennusta. Myymälään mentiin tavarahissillä ja pois tullessa nauratti kun just kun oltiin avaamassa ovea, niin hissi lähtikin ylöspäin ja me mukana. Seuraava tulija ei ollut malttanut odottaa, että ehtisimme hissistä ulos. Kiitos, Marsu, kivasta iltapäivästä.

Harmaiden päivien piristyksenä oli tänään siili-ihmisten tapaaminen ja siilejä oli tietysti mukana. Paikalla oli toistakymmentä henkeä ja siilejä 6-viikkoisesta Helmiina-vaavista yli 2-vuotiaaseen. Poikasiilit tietysti viheltelivät tyttösiileille ja muutamat jopa toisille pojillekin. Tarjoilut olivat herkulliset, siileille matoja ja muille kahvia, kakkua, salaattia  yms muita herkkuja. Kiitos ja kumarrus Josalle paikan tarjoamisesta ja muille kiitos mukavasta seurasta sekä Kipalle kiitos kyydityksestä.

Olipa päivä, sanoisin.

Aamu alkoi ihan mukavasti ja pienellä kiireellä läksin tuffareihin eli siilitapaamiseen Pauligin huvilalle. Sielläpä olikin porukkaa ulkona ja ensin ilahduin, että enpä ollutkaan myöhässä. Sitten selvisi, että ovea ei saatu auki millään avaimilla, vaikka eilen oli samat avaimet toimineet moitteetta. Soitto jonnekin huvilan päivystykseen ja sieltä lupasivat huoltomiehen paikalle, tosin vasta tunnin päästä koska huoltomiehellä oli toinen keikka menossa.

Meillä oli ruokia mukana noin 50 hengelle ja niitä olis pitänyt päästä sulattamaan pakasteesta ja laittelemaan pöytiä valmiiksi. Tunnin päästä soiteltiin taas kun huoltomiestä ei näkynyt ei kuulunut. Lopulta tuli joku toisen alueen huoltomies, joka ei saanut ovea auki vaikka kuinka moneen kertaan rempattiin. Huoltomies lupasi soittaa paikalle lukkosepän ja lähti itse pois.

Odoteltiin ja odoteltiin. Lopulta muutamat ihmiset hermostuivat ja useampikin alkoi soitella huoltoyhtiöön ja kysellä sitä lukkoseppää ja vaatia suoraa puhelinnumeroa lukkosepälle, johon lopulta saatiin yhteys. Lukkoseppä olikin tulossa ja kohtapuoliin autio kurvasi pihaan ja eikun toimiin. Eipä auennut ovi lukkosepänkään konsteilla.

Kun oltiin odoteltu kaikkiaan 3 tuntia, niin tuli joku talon vakiasukas paikalle ja hänellä oli avain talon toiseen päähän, jota kautta sitten pääsimme avaamaan meidän oven. Vähän oli jo kylmä osalla porukkaa kun kaikilla ei ollut kunnon ulkovaatteita päällä.

Kun pääsimme sisälle, niin sitten asiat sujuivatkin jouhevasti. Siilinäyttelyssä oli toista kymmentä siiliä ja arpajaisissa runsas palkintopöytä. Koska olin enimmäkseen keittiössä, niin kuvien otto jäi vähän satunnaiseksi. Sain sentään kuvan Soilen siilivauvasta, joka ryömii Kiroilevan siilin Millan hihaan.

Ruokaa, kahvia ja pullaa oli riittävästi ja porukka iloista niinkuin aina näissä tapaamisissa. Omasta puolestani kiitos kaikille mukana olleille. Oli kiva tavata tuttuja siilejä ja orjiansa.

Iida siili lopetti syömisen ja menimme lääkäriin suun ja hampaiden tarkistusta varten. Olihan vaivaa suussakin, mutta iso yllätys oli kasvain vatsassa ja niinpä Iida sai kipulääkkeiden lisäksi uudet annokset nukutusainetta ja lähti matkalle siilien matotaivaaseen. Sain paijutella ja hyvästellä Iidan. Hiukan on surullinen ja haikea olo. Olihan meillä Iidan kanssa monta hyvää ja ihanaa vuotta.

Viikolla kävin serkulla kylässä ja aina vaan 3 vuotta sitten viemäni orkidea kukki ja ilmajuuret olivat lattiaan asti.  On kuulemma kukkinut kaksi kertaa vuodessa ja monta kuukautta yhteen menoon.

Tänään poikkesin lemmikkimessuilla siilejä tapaamassa. On ne vaan niin ihania ja paljon oli ihmisiä kyselemässä siilitietoa.

Iltapäivällä olin ogelissa neuletapaamisessa. Nyt ei väkeä ollut jkovin paljoa. Lienee kaunis sää verottanut asiakkaita ja neulojia. Marsu oli tehnyt söpön tossun ja pöydillä oli pääsiäiskoristeita ja suklaamunia.

Kaikkiaan päivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Olisi oikeastaan pitänyt viettää se ulkoillen, mutta jospa huomenna äänestyksen ja vaalikahvien jälkeen olisi aikaa ulkoilulle.

Tänään Iida-rouva täyttää 5v, mikä on siilille aika paljon.  Merkkipäiväänsä Iida viettää lepäillen ja matokakkua maistellen.  Ensimmäisessä kuvassa Iida niihin aikoihin kun tuli meille. Toisessa kuvassa Iidan ensimmäinen poikue meillä. Kolmannessa kuvassa Iidan poikasen syöttämisyrityksiä. Poikaset näyttävät kuvassa vaaleilta, vaikka olivatkin tummia.

edit: Lisätty muutama synttärikuva kun kaverit tuli moikkaamaan. tarjolla oli mureaa/murenevaa matokakkua ja raksuboolia.  Pieni puhe/puhinaa aluksi ja sitten tarjoilun kimppuun. (huomaattehan valkoisen juhlaliinan pöydällä)

Pepper-siili oli hoidossa viikon verran. Tänään Pepper sitten haettiin. Varmaan on ihan onnessaan kun pääsee oman kotiin, vaikka kyllä meillä ollessaankin pyöräili ja söi hyvin. Sain amerikantuliaisiksi hienon suklaarasian. Upeita kuvioita suklaapaloissa. Kiitos.

Herra Urho palasi omaan kotiinsa sunnuntaina ja eilen tuli vuorostaan tumma herra Pepper lomahoitoon orjiensa matkan ajaksi. Pepper on Iidan poikasia, joten tuttuun paikkaan pääsi. Pepper on reipas poika ja yö kului juoksupyörässä vipeltäessä. Ruokakin oli maistunut.

Aamulla oli ensin tietysti vieraan tassupesu. Ilman puhinoita meni hienosti.  Hedelmäinen aamupala sitten itselle. Päivällä kävin Ogelin tapaamisessa. Siellä olikin taas paljon porukkaa. Välillä menetti jopa tuolipaikkansa, jos takamusta nosti. En käynyt ystävämyynnissä, mutta sorruin taas kerran ostamaan lankaa kun se oli niin ihanan pehmeää.  Illalla kävi Kipa kyläilemässä ja Urhoon tutustumassa. Sain Kipalta suklaata. Kiitos. Urho tuossa vieressä rapistelee. Laittaa varmaan terkkuja orjalleen. Onkos Josalla tänään merkkipäivä. Onnitteluja!

Urho pyöräili aamulla vielä seitsemän aikaan kun laitoin valot olohuoneeseen. Pyörä pysähtyi, Urho meni kyttyrään ja hetken päästä poistui pyörästä. Käteen otettaessa vähän haisteli ilmaa ja kättä, mutta ei puhinan puhinaa. Yöllä oli kyllä juostu kovasti, koskapa pari kertaa heräsin kahahduksiin ja muihin ääniin, vaikka nukuinkin eri huoneessa. Ruokakin oli maistunut ja vatsa toiminut, hih. *vilkutuksia orjille*

Tänään siiliporukat tapailivat Martinlaaksossa. Kahviteltiin ja ihailtiin toisten siilusia. Poikasiilit viheltelivät innoissaan tyttösiileille. Meidän Iida tosi murjotti koko päivän eikä avautunut pallosta ollenkaan. Onneksi paikalla oli ihania kesysiilejä, jotka eivät pörhistelleet ollenkaan. Kiitos järjestelyistä Katrille ja osallistujille herkkutarjoiluista. Sain mukaanikin vielä suussasulavia tiikerikakkuja kahta sorttia.

Olipa aikainen aamuherätys kun piti olla Maikkarilla klo 6 Iidan kanssa. Vähän Iida vierasti uusia tuoksuja ja outoja ääniä. Ja pitihän Iidan poiketa yhdellä uutistenlukijan pöydälläkin.

edit:   Maikkarin kuva uutistenlukijan säikyttelystä   Sieltä pääsee myös ohjelmapätkään klikkaamalla kakadukuvaa.

Olipa kiva tulla tänään illalla kotiin kun eteisessä odotti oma Iida mussukka. Iida oli pungertanut aitauksestaan ulos ja eteiseen. Lienee kyllä kierrellyt muuallakin, mutta sotkuja en kyllä löytänyt mistään. Annoin Iidalle pari jättistä ensi hätään ja sitten muun iltaruuan päälle. Pitäisköhän jättää keittiöön valot päälle kun lähtee kylille. Iltojen pimetessä Iida rupeaa etsiskelemään syötävää kun olen poissa. Minulla on kaappien ovia auki ja saattaa Iida löytää jostain hyvän piilopaikan. Mutta oli se niin lutunen siinä eteisessä odotellessaan.  :)

Iidan poikanen Jermu tuli tänään miehen ikään eli täytti 1v. Jermu tuli Iida mammaa tapaamaan ja minä tein Jermulle synttärikakun, josta Jermu-poika ei perustanut ollenkaan kun oli muuta mielenkiintoista. Jermu toi tuliaisiksi kukkia ja jättiksiä. Kiitos ihanista kukista ja herkkumadoista! Vähän annettiin Iidan ja Jermun tutustella ja Jermuhan aloitti viheltelyn heti paikalla. Iida kyllä tuhahteli ja lopulta Jermu ymmärsi kääntyä muualle. Vieraiden lähdettyä Iida popsi matokakun parempiin suihin. Kiitos käynnistä Oli tosi mukava nähdä taas.

Minulta pyydettiin apua siilin kynsien leikkaamiseen. Eilen sitten kävin toisella puolella kaupunkia katsastamassa kauniin siilipojun. Unohdin jo nimen, olikohan Sauli. Kynnet tarkistettiin ja tehtiin tassupesu. Siili oli todella suloinen, ei mitään piikittelyä eikä pörhistelyjä. Silmät kirkkaat, piikit kiiltävät, ei pissan tuoksua. Hieno, iso asumuskin oli ja hyvä juoksupyörä. Juteltiin siilin hoidosta ja kahvisteltiin. Maailman herkullisimpia muffinseja sain vielä mukaanikin.

Olin tänään kyläilemässä Soilin luona ja samalla sain pallutella Lilithin poikasia. Kyllä ne oli ihania. Otin kuviakin, mutta en siellä älynnyt laittaa niitä suoraan Soili koneelle. Tähän laitan muutaman kuvan maistiaisiksi. Jännästi poikasilla on lähes kokonaan valkoiset piikit, mutta iho ja nenu ovat mustat.  Yksi maisteli vähän pillarssiakin.

Siskon luona käydessä siellä pihalla kävi kolme siiliä iltaisin.  Ensin tuli yksi tai kaksi, sitten kolmas, iso körmy, joka pelotteli toiset pois. Kuvat on otettu hyttysverkon läpi, siitä sinertävä sävy kuvissa. Näitä siilejä sai kyllä rapsutella eivätkä heti lähteneet karkuun.

Poikkesin muutaman päivän reissulla Kokkolassa ja Sievin Muttimarkkinoilla. Lähtiessäni torstaina oli aikamoinen helle, mutta Kokkolassa sää oli jo vähän viilentynyt ja koko reissun olikin sitten mitä parhaimmat lomailmat. Ei sadetta eikä liikaa hellettä. Siili oli mukana joten lemmikkivaunussa matkustin.  Sain matkalla suruviestin. Pilkkusiili oli kuollut. Pilkkuhan on minun siilin poikasia ja ollut hoidossani monta kertaa. Osanottoja Pilkun perheelle.

edit:  muttimarkkinoilla oli korikiipeilyä ja aika monta koria jotkut saivat kasattua jalkojensa alle ennenkuin torni kaatui ja kiipeilijä jäi roikkumaan valjaisiin norturin nokkaan.

Taas oli pääkaupuniseutulaisten siilitapaaminen. Oli kyllä ihanaa nähdä niin monta siiliä kerralla. Ja syötävää oli monenlaista. Kova pulina kävi parin tunnin ajan.

Oma kasvattini Pikkupuiston jermu orjiensa sylissä. Jermu kyllä vihelteli äidilleen, mutta lähti karkuun muita tyttöjä.

Ja tässä esitellään massupuolta. Kyllä on kaunis.

Tälle päivälle olisi ollut vaikka mitä menoja, mutta siilit vetivät pisimmän korren. Kun Kipan kyydissä vielä pääsin ja päivä oli kaunis, niin mikäs sen parempaa. Tapahtuma oli Tampereen lähellä Messukylässä. Menimme aika ajoissa, koska ensin oli kasvattajatapaaminen, missä käytiin läpi joitakin sääntöuudistuksia. Näyttelyosiossa olikin paikalla mukavasti noin 40 henkeä ja siilejäkin useampi kymmenen. Arvioinnissa meni parisen tuntia, vai menikö peräti kolme. Välillä piti käydä kahvion puolella haukkaamassa jotain evästystä. Iso kiitos Kipalle kyydistä ja kiitokset myös järjestäjille. Oli tosi mukava tapahtuma taas.

Kuvassa kasvattajat keskustelemassa siiliasioista.

Siilien ihastelua ennen arvostelua.

Tuomari odottelee ruusukkeiden kanssa.

Yleisö seuraa arvostelutapahtumaa.

Viikonloppuna olin Petexpossa Iidan kanssa. Kaksi päivää hereillä koko päivän oli tosi raskasta siilille ja minullakin tuli jalat ja selkä kipeäksi, mutta mukavaahan se oli kivassa seurassa. Kiinnostunutta yleisöä oli paljon ja silittelijöitä riitti, vaikka esiteltäviä siilejä oli monta yhtä aikaa. Paljon ei tullut muilla osastoilla kierreltyä, mutta yhden kehruumummon bongasin ja sain luvan ottaa kuvankin.

Mulla kävi siilivieras tänään. Pilkku-siilin vatsa on turvonnut ja huomiseksi on leikkausaika. Tänään neitonen kävi kasvattajamammaa morjestamassa. Kyllä oli siilu niin väsy, sylissä makasi vaan silmät auki.  Kunnes...

Vieraan ollessa jo lähdössä, annoimme hoitosiilin ja Pilkun vähän nuuhkaista toisiaan ja siitäkö riemu repesi. Kumpikin halusi tutustua toiseen tarkemmin. Pilkku pyrki vielä kuljetuskopastaan ylös ja poitsun luo. Kyösti puolestaan juoksi toista tuntia ympäri allastaan etsien kadonnutta impeä.

Ei sais mokomalle nauraa, mutta minkäs voit kun naurattaa.  Kyöstille ei ole tänäänkään kelvannut maitopurkki, vaan kaivautuu sanomalehtien alle. Ruoka on Kyllä maistunut ja juoksupyörä on ollut käytössä. 

Muuten on pieni murhe kaihertamassa. Eräs blogituttu, jonka olen pari kertaa tavannut livenäkin, on huonossa kunnossa sairaalassa ja tunti tunnilla blogiystävät seuraavat tilannetta.

Jumbon Faunattaressa oli tänään siiliesittely. Menimme Iidan kanssa näytille sinne. Hyvin iida jaksoi pari tuntia kestää taputtelua ja kääntelyä. Kiinnostuneita oli myös ihan mukavasti, välillä vähän ruuhkaakin. Meitä esittelijöitä oli paikalla useampi, joten jokainen halukas sai vähän silittää siiliä. Esittelypöytä oli aika pieni. Siihen mahtui esittelylaatikko  vähän esitteitä. Liikkeen puoleisella sivulla oli laatikollisia pehmoleluja ym tavaraa, joten esittelijätkin joutuivat olemaan käytävän puolella.

Ensiksi:  Hyvää Naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

Eilinen päivä meni reissuillessa. Aamulla lähdettiin Kipan kanssa kyläilemään Kangasalle Kutrin luo. Siellä olikin sitten tarjolla kivaa seuraa ja herkullista lasagnea (Jussin tekemää). Rölli-koira tuli heti tekemään tuttavuutta ja kun otin kameran esille, niin Rölli tuli eteen istumaan ja kurotteli oikein kaulaansa. Ihana koira. Ihasteltuamme asunnon, siilien ja kilpurin tilat, suuntasimme Siiliyhdistyksen kokoukseen. Kokous meni mukavasti ja virallisen osuuden jälkeen oli tarjolla kahvia ja muuta virvoketta. Väkeä oli senverran runsaasti, että ainakin yksi joutui istumaan lattialla.

Eilen oli siilitapaaminen Vantaalla. Porukkaa oli ihan mukavasti ja siilejä myös. Tavallisten valkovatsojen lisäksi myös kaksi pitkäkorvaa, joista toinen puri ja toinen ei. Tai ei se purevampikaan päässyt varpaisiin käsiksi kun porukat nosti jalat ylös. Ihailtiin toisten siilejä ja poikasiilit vihelteli tytöille, kahviteltiin välissä ja annettiin siileillekin herkkupaloiksi matoja+torakoita.

Tarjottavaa orjille ja siileille.  :)

Tutustellaan.

Viime syksyn poikaseni Jermu orjansa käsivarrella ja pitkäkorvasiili (Nestoriko) torakkaa pureskellen.

Oma poikaseni Pilkku-neiti tuli yökylään, kun orjansa matkoili meren taa (jääköhän laiva jäihin kiinni). Eikös olekin söpö neiti ja varsinkin tuo hameenhelma, joka roikkuu ruokakipon laidalta. Pilkku painaa kyllä 383 grammaa, joten ei mikään höyhensarjan tyttö.

Tänään aamulla Iida kurkisteli fleesensä sisältä, kun laitoin itselleni aamupalaa. Jokohan se alkaa leppymään. Muutoin viime päivät on olleet yhtä tasaista. Enimmäkseen aamusta iltamyöhään koneella. Ulos ei paljon viitsi nenää pistää näillä pakkasilla. Tarkeneekohan huomenna lähteä Priiman tapaamiseen.

Kuivattelin Kyöstiä aamukylvyn jälkeen. Olikin oikein kokokylpy kun poika tuoksahti yöllisten juoksusessioitten jäljiltä. Kyöstillä lienee sama "vika" kuin Iidalla eli kovassa vauhdissa selkään tippuu kakkaroita. Sitten kuivaneet kökkäreet selässä ja varpaissa pistää rapsuttelemaan pitkin päivää. Kun varpaat on pesty heti aamusella, niin päivänukkumiset sujuu mukavammin.

Täältä kohta pyyhkäsen...

...jonnekin piiloon...

... tai kiipeän korkealle.

Kyösti-herra on aamuisin hereillä aika pitkään. Joskus minä menen takaisin nukkumaan kun huomaan Kyöstin vielä juoksevan pyörässään. Tänään kyösti oli kovin innoissaan kun tulin olkkariin. Taisi odottaa aamupalaa, (paino aamulla 356 grammaa) vai lukiko pörssikursseja.

Ensin nuuskutusta, mistäpäin... ahaa, tuolta...

Sitten vasenta reunaa... ja oikeaa...

Jos minä tässä istua kökötän tässä keskellä, niin eiköhän jotain ilmesty, jookos...

Kyösti-siili tuli joulunviettoon luokseni kun orjansa kiitelee sukuloimassa ja siiille voi tulla vilu matkustellessa näin talvella. Mukana tuli tietysti ruuat, hiekat, juoksupyörä ym tarvikkeet. Minä sain samalla viinipullon ja ihanan siilikassin sekä Iidalle pari purkkia herkkutoukkia. Kiitos Josa ja mukavaa joululomaa. Kyösti ja Kyöstin fleeset on pesty ja poika nukkuu omassa maitopurkissaan, minne kipaisi kovalla kiireellä.

PS kone toimii nyt kunhan en koske kaukosäätimiin.

Olen saanut paljon ihania joulukortteja, mutta yksi oli osoitettu myös Iidalle. Siinä iIdan poika Jermu söpöilee tonttulakissa ja on niin komia kuin mies voi ikään olla. Kiitokset Jermulle ja orjilleen ja hyvän joulun toivotukset myös muille ystäville ja kylänmiehille.

Nyt näyttää pian pyörähtävän komea lukema laskuriin, joten pitkästä aikaa arvontaa kommentoijien kesken. Saattaapa tasaluvulle osuva saada myös palkinnon. Osallistumisaikaa on jouluaattoon asti

Iida sai ruusukkeensa tänään postista. Niitä olikin kolme eli ensimmäinen sija seniorisarjassa, kunniamaininta ja BIS4. Iida vähän ihmetteli ruusukkeita, mutta asteli sitten arvokkaasti portaita alas maistelemaan palkintoraksujansa.

Lauantaina oli Kuljussa syksyn tuffarit eli siili-ihmisten tapaaminen. Oli siellä siilejäkin ja oikein siilinäyttelykin. Meidän Iida pääsi seniorisarjassa ensimmäiselle sijalle. Pitänee otta kuva sitten kun ruusuke tulee kotiin. Kiitos myös kyydistä Amalle ja Jarmolle.

Iidan voittopalkintoja, arvostelulomake ja lukemista.

Arpajaispalkintoja oli runsaasti ja Kipa voitti melkein oman pöydällisen niistä

Hallituksen jäseniä esittelyssä.

EP-siilit ovat vähän tujumpaa sorttia, joten sellaisen käsittelyssä saattaa olla kunnon hanskat tarpeen.

Iida on ollut kovin myrtsi viime viikonlopun lemmikkimessujen jälkeen eikä ole tullut yhtään kertaa pyytämään ruokaakaan, kun olen ollut keittiössä. Mutta viime yönäpä Iida pirisyi totisesti. Heräsin yöllä johonkin ryminään klo 3 aikaan ja menin katsomaan. Iidaa ei näkynyt missään, vesikipot oli heitelty nurin. Etsin koko altaan ja kaikki laatikot sekä sanomalehtien alustat. Etsin keittiön alakaapit. Ei Iidaa missään. Menin välillä nukkumaan ja kohta nousin uudelleen etsimään Iidaa. Ei vain löytynyt. Laitoin vähän raksuja kuppiin ja ajattelin, että Iida kyllä käy syömässä, jos on altaassa. Menin taas hetkeksi nukkumaan ja kohta taas tulin Iidaa etsimään. Raksuja ei oltu syöty, mutta pissilätäkkö oli lattialla eli Iida oli jotenkin päässyt karkuun altaasta. Taas kaappien kaivelua vaan ei Iidaa. Lopulta löysin Iidan altaan alta. Pidin pienen paijutteluhetken ja kerroin Iidalle mitä vaaroja öisistä karkailuista voi olla.  Kylläpä nukuinkin sitten itse hyvin vielä muutaman tunnin ja Iida mylläsi sanomalehtiä ja pyöritti juoksupyörää. Onkohan Iidalle kasvaneet pienet siivet kun melkein 40 senttisen laidan yli pääsee.  Oikeastaan tiedän kyllä Iidan konstit. Iida kiipeää Puutuuman vanerisillalle ja sieltä hyppää laidan yli, mutta sittenpä ei pääsekään enää takaisin.

Aamuisen tassupesun jälkeen poikaset saavat hetken kuivatella fleesen päällä laatikossa. Pian ne kuitenkin haluavat pois, mutta ihan vielä ei etujalat yllä reunan yli. Tämä on viimeinen yhteiskuva, poikasista on jo kolme lähtenyt uuteen kotiinsa ja neljäskin lähtee kohta. Yksi jää vielä hetkeksi mamman seuraksi.

Siilinpoikasten isänpuolen sukua kävi kylässä ja sain kuivattuja suppilovahveroita sekä komean rinkilän. Kiitos

Marsu kävi ovenraosta tuomassa kanakeittopusseja ja kuumemittarin. Kiitos, käytetty on jo.

Torstaina oli myös tulossa vieras, mutta palasi ovelta takaisin ja työnsi kukkakimpun vaan sisälle. Kahvitellaan myöhemmin. Kiitos kukista.

Aikaisemmin otin pari kuvaa, kun siilinpoikaset yrittävät pitää ruokakippoa hallussaan. Siileillähän on tapana mennä ruokakippoon jopa maate, ettei toiset pääse osingoille.  Tässäkin taistellaan yhdestä ruokakiposta, vaikka toisessa olis samaa ruokaa myös.

Välillä sitten levätään oikein rentona.

Aamulla varhain menin keittiöön ja sielläpä yksi poikanen juoksi pitkin lattiaa. Oli siis päässyt karkaamaan uima-altaasta. No, poikanen takaisin altaaseen ja laskemaan, että kaikki on tallessa. Hah, mitä vielä. Puuttui kaksi poikasta ja emo. Iida-mamma lymysi uima-altaan takana muikea ilme kasvoillaan ja pari poikasta siellä seinän ja altaan välissä. On iida ruvennut opettamaan jälkeläisilleen katoamistemppuja. Ensin pungetaan kipot ja kapot irti altaan reunasta, että reunaa kaatuu sisäänpäin. Sitten puusiltaa pitkin ja altaan reunaa liukuen vapauteen. Liukasta reunaa ei sitten enää pääsekään ylös takaisin. Iidahan on aina karkaillut eli kiivennyt aidan yli, mutta päässyt samaa reittiä takaisin ja nukkunut sitten viattoman unta aamulla. 

Paijuteltiin tässä illalla siilinpoikasia ja sitten laitoin ne emon luo iltapuuhiinsa. Nostin siis nukkumislaatikon poikasineen emon luo. Istuin sitten useamman tunnin tässä koneella. Äsken jotain rapisi vieressä ja eikös yksi siilinpoikanen ollut siinä ihmettelemässä eli se olikin ollut muualla kuin pesälaatikossa kun laitoin poikasia takaisin enkä ollut tarpeeksi tarkasti laskenut niitä. Huh, jos olisin mennyt nukkumaan aikaisemmin, niin vaaviparka olisi jäänyt yksin yöksi ja olisi voinut kadota vaikka vaatehuoneen kätköihin. Aamulla lapsilukua laskiessa olisin ensiksi epäillyt, että yksi on jäänyt vieraiden taskuun.  Tarkkana saa näköjään olla ettei kadota yhtäkään pienimmistä.

Siilivaavit ovat nyt 6-viikkoisia. Tassupesun jälkeen maistuu aamupala mamman kanssa. Aamupala on muovilootassa sen takia, että vatsakarvat ehtivät kuivua fleesen päällä eivätkä poikaset vilustu.

Vaikka poikaset on jo yli 5 viikkoa, niin mamma jaksaa niitä imettää. Välillä maaten selällään että kaikki poikaset mahtuis maitotankille.

Ei ole helppoa saada viittä vekaraa pysymään paikoillaan. Jonkinlainen yhteiskuva sentään.

Poikaset täytti kolme viikkoa tänään. Sen kunniaksi muutama kuva. Ensin hetki rivissä, sitten päät kääntyivät eri suuntiin. Kättä kyllä tultiin maistelemaan. Vielä ei kenelläkään tuntunut hampaita olevan.

Vielä vaan siilikuvia. Mitäpäs muutakaan kun käsityöt ei edisty. Eilen kävi vieras ja poikaset tutkivat kovasti uusia hajuja ja ihmettelivät vasta-auenneilla silmillään maailmaa. Pitipä vähän kaveriakin vaahdottaa. Tänään aamupesulla Iida halusi saippuaa ja kylpyvaahtoa. Hm.

Tänään vasta älysin, että yhteiskuva poikasista on jäänyt ottamatta.  No tässäpä kuvaa viitosista. Iida-mamma tykkäsi taas kyttyrää ja on lepäillyt nyt yli 3 tuntia hiekkiksessä eikä mene poikasten luo. Syömässä on käynyt välillä ja siirtynyt toiseen hiekkikseen. Täytyy pitää paijailussa välipäivä, että mamma saa rauhoittua.

Tänään punnittiin siilivaavit ekaa kertaa ja otettiin muutamat kuvat. Pienet olivat aika pulleassa kunnossa, painot 62-72 grammaa. Sukupuolet ei vielä oikein selvinneet, kun ei kovasti viitsinyt poikasten massuja venytellä. Yksi oli kuitenkin varma poika ja yksi varma tyttö. Viikon päästä näkee sitten paremmin.

Kurkkasin taas pesään ja nyt oli Iida jättänyt poikaset peittelemättä.  Pari siellä köllötteli selällään, yksi ihan massu paljaana, mutta meni heti palloksi kun aisti, että jotain outoa tapahtuu ja en siitä ehtinyt ottaa massukuvaa.

Lämmitin itselleni porkkakeittoa. Ihan kaupan tölkistä vaan. Iidahan hilipasi nenä pystyssä haistelemaan tuoksuja ja rupesi vaahtistelemaan ihan tyhjästä. Laitoin sitten 3 tippaa soppaa Iidan ruokakippoon ja Iida rupesi ihan intona nuoleskelemaan lautastaan ja välillä teki vaahtiksia. Mikähän siinä keitossa oikein himotti, porkkana vai mausteet.

Tänään olin siilitapaamisessa Porvoon suunnalla. On aina niin mukava nähdä toisten siilejä ja nyt oli mukana myös reipas pitkäkorva. ja poikasiilit sitten viheltelivät tyttösille. Tarjoilukin pelasi eli syötävää riitti.

Missä siili luuraa?

Hm, oisko täällä jotain ihanaa.

Herkkuja oli pöytä notkollaan.

Yhden pusun päällä oli söpönen siilikin.

Eilen sain avustajan vaavien kurkkaukseen ja saatiin hyviä kuvia. Salama kyllä vaalentaa väritystä, mutta muuten kuvat on selvempiä. Iida otti aika lailla pahakseen kuvaussessiosta eikä mennyt poikasten luo pitkään aikaan vaan murjotti hiekkiksessä kuono nurkkaan tungettuna pylly pystyssä. Tänään ei sitten kurkita, että emo saa rauhottumispäivän.

Tänään aamulla yritin kyllä kurkata, mutta Iidapa oli nyt peitellyt poikaset enkä sitten koskenut fleeseihin. Näyttä olevan emoilla tapana, että ensimmäisen kurkkauksen jälkeen peittelevät poikaset kun lähtevät itse pesästä.

Sain äsken Iidan syömään ja otin sen tassupesulle. Oli jalat ja kyljet vähän töhnässä. Samalla kun Iida liotteli varpaitaan, kurkkasin pesään ja siellä viisi pientä köllötteli fleesen päällä. Saas nähdä, rupeaako Iida nyt peitteleen vaavit, kun pesällä on käyty.  Aikaisemmin aina ensi kurkkauksella on poikaset olleet esillä, mutta sen jälkeen ne on ollet peiton alla kun emo on poistunut pesästä.

Jotta pienille ei tulisi vetoa, olen kääntänyt verhojen alareunan ikkunalaudalle ja laittanut pienen lämpömaton roikkumaan pesäkopin vierelle. Vasemmassa kuvassa lämpömaton johto kiinnitettynä verhoon, oikealla lämpömatto näkyy roikkumassa altaan reunan ja pesälaatikon välissä.

Näyttää olevan kaikki kunnossa kun poikaset piipittää, emo syö ja p***koo. Tänä aamuna oli juoksupyörä kuvan näköinen. Otin Iidan pienelle tassupesulle ja kylkiäkin piti vähän rapsuttaa, ainakin enimmät kakkaklöntit pois.  Iida kun juoksee silleen, että juoksupyörässä kökkäreet tippuu selkään.

Äsken oli aikomuksena mennä keittiöön lämmittämään vähän ruokaa. Kun olin keittiön ovella, kuului pieni kahahdus siilin pesästä ja alkoi oikein piipitysten kuorolaulu. Emo siellä oli ilmeisesti varuillaan mahdollisen häiriön varalta. Ei siis lämmintä ateriaa minulle tänäänkään.  Taidan lähteä kyläilemään, niin saa Iida hoidella rauhassa vauvojaan.

Eilen oli Iidalla "laskettuaika" eli 35 vrk Kyöstilään menosta. Illalla Iida kävi syömässä, mutta tänään ei tullut aamupalalle. Toivottavasti hiljaisuus merkitsee hyvää.

Edit 5.9: Hiljaisuus jatkuu, ruoka on koskematta. Olin eilen illalla kuulevinani pari vinkaisua. Jännitystä.

Edit2 5.9: PIIPPAA, jihaa!. Laitoin äsken Iidalle tarjolle uudet ruuat ja ihanalta tuoksuvia purkkisirkkoja. Hetken päästä oli ruoka hävinnyt kupista ja samalla kuului vaativaa vinkunaa. Eli kaikki hyvin, emo syö ja lapset piipittää.

Olen pitänyt kummallakin siilillä omat pyyhkeet ym tarvikkeet. Tänään pesin Iidan kylpypyyhkeen ja sitten se olikin vielä märkä kun olisin sitä tarvinnut. Siirtelin sitten muita kylppärijuttuja ja ykskaks tajusin, että enhän enää tarvitse Laran kylpypyyhettä. Suotta sitä olen pitänyt pestynä ja viikattuna. Nyt voin ottaa sen muuhun käyttöön. Niin se Lara-mussukka vaan on ollut tähän asti läsnä. Ei sitä näköjään noin vain unohda monivuotista ystävää.

Aina kun menen keittiöön, niin Iida ilmestyy salamana katsomaan josko kuppiin ilmestyis jotain. Sitten syödään nopsaan kuppi tyhjäksi ja jäädään katsomaan anovana, jos vaikka joku lisäherkku tipahtais.

Pöh. Kuvien kanssa taas ongelmia. Kuvagalleriaan kestää ja kestää...

Edit: töpeksin vähän tän postauksen kanssa kun poistin ylimääriset triplat. Samalla hävisi Villasukan kommentti. Sorgen. :(

Lisäsin samalla Iida-siilusen kuva. Eikös vaan olekin aika mamma.

Odottavan aika on pitkä. Iida-siilin riijustelusta on vasta pari viikkoa ja millään ei malttais odottaa vielä kolmea viikkoa poikasten syntymistä. Katselin vanhoja vauvakuvia. Kyllä ne on niin ihania. Iida on kovasti sisustanut poikaspesää. Toivottavasti onni on myötä. Tämä on Iidan viimeinen poikue, koska ikä tulee vastaan. Kuvassa viimetalviset poikaset.

Lara-siilille tuli kaikenlaisia vaivoja viime päivinä ja Mevetissä sitten todettiin, että on armeliaampaa päästää vanhus pois, kuin ruveta kiusaamaan hoidoilla, jotka todennäköisesti olisivat hyödyttömiä. Päivällä jo paijailin ja hyvästelin Laraa, mutta kylläpä vaan on tippa linssissä vieläkin. Lara oli niin ihana siili ja nukkui usein sängyssä peiton alla.

Tulipas Iida-rouvakin pyytämään päiväruokaa, vaikka yleensä nukkuu päivät. Ensin kierteli ympäriinsä ja kun ei mitään löytynyt, niin nousi sillalle tuijottamaan orjaa, joka muina miehinä teki voileipää itselleen. Ennenkuin ehdin kaivaa raksupussin esille, niin Iida laahusti portaat alan ilmeisen pettyneenä. Muutaman raksun sit annoin alhaalla lohdutukseksi. Saiskohan Iidan opetettua, että nousee sillalle istumaan ja antamaan tassua että saa sit namipalan. :)

Siili-ihmisten suuri kevättapaaminen eli tuffarit oli tänään Hollolassa. Iso joukko siilejä orjineen oli saapunut Hollolan nuorisoseurantalolle. Paikka olikin oikein hyvä, oli tilaa ja iso keittiö. Aluksi vähän tutustuttiin ja vaihdettiin kuulumisia, sitten syötiin ja Tuula Nyström kertoi villisiilin hoidosta sekä jakoi nimmareita tekemäänsä kirjaan. Kahvittelun jälkeen oli arpajaiset ja JEE, minä sain päävoiton eli matkamallisen lemmikin oleskelulaatikon, halkaisija noin metri.

Kaikenkaikkiaan päivä oli oikein hyvä, vaikka minä eksyinkin matkalla noin kuusi kertaa. Olin netistä katsonut reitin ja tulostanut parikin karttaa ohjeineen mukaan. Kummassakin niistä oli oikopolku ennen Lahtea Tampereen tielle. Ensimmäisen oikopolun ohi ajoi heti suosista. Toiselle osasin kääntyä Renkomäen kohdalla. Okei. Jossain kyltissä luki Hollola, ok, suunta oikea. Sitten luki keskusta, ok, keskustan kautta siis. Ja hittolainen, tulin Lahden keskustaan enkä Hollolaan. No, Tampere on ajosuunnassa vasemmalla, pysytään siis vasemmalla kaistalla. Ja eikös taas hittolainen, oikealla on nuoli oikealle ja Tampere, siispä äkki koukkaus kaistojen yli ja Tampesterin suuntaan. Wau, tie no 12 eli ihan oikea. Körötellään, körötellään... ja kolmas hittolainen. Tie no 12 jakautuu kahdeksi tieksi no 12, ettäpä kumpaan suuntaan, kun ei ole hajuakaan missä olen. No päätän, että suoraan vaan. Välillä huomaan, että kyltissä lukee Riihimäki ja päätän, että jos joudun Riihimäelle, niin ajan sieltä kotiin ja tuffarit saa jäädä tältä keväältä. Tien no 12 sivuhaara liitty takaisin. Okei, toivotaan etten ole ajanut ohi tuffaripaikasta. Yritän katsella Manskiventietä, mutta en näe kylttiä. Kohta arvaan ajaneeni ohi ja käännyn takaisin ja näenkin kyseisen kyltin. Tosin risteyksessä on isolla joku muu paikkakunnan nimi. No, okei, käännyn, mutta en näe Kaivomäentien kylttiä ja taas olen ajanut ohi. Käännyn takaisin ja löydän oikean tien. Siispä sinne reippaasti. Hm, tulee hiekkatie enkä näe talojen numeroitakaan. Osoite oli Kivikoskentie 111 ja yhdessä portinpielessä oli no 7, on siis matkaa. Sitten takana tulla töröttää iso pakettiauto. Se varmaan ihmettelee kun ajan niin hiljaa eikä taida mahtua ohittamaankaan. Näen tien laidassa leveämmän kohdan ja jonkni kyltin, autoja pihalla ja JEE, siellä kannetaan jotain laatikoita sisälle. Siis siililaatikoita varmaan. Äkkijarrutus ja kurvaan pihaan. Huh, oikeassa paikassa olen.

Kotiinhan se hevonenkin osaa... heh, heh, arvatkaas taas kerran. En kyllä tiedä mitä kautta tulin Lahden moottoritielle, mutta en ainakaan reittiä 1, enkä reittiä 2, enkä reittiä3. Oikaisin Hollolasta Hesan kylttien mukaan ja luotin, että osun jossain vaiheessa tutuille paikoille. Ja kotona ollaan. Kauniimmalla ilmalla olisin varmaan pysähtynyt ihailemaan maisemia, mutta pienessä tihkusateessa en viitsinyt pysähtyä. Pari mieshenkilöä näkyi kävelevän moottoritiellä lahden suuntaa. En kyllä tiedä yhtään mikä paikka se oli.

Muutama kuva tuffareilta muistoksi.

Muru-siilin nenu on muuttunut aivan vaaleaksi. muru on minun omia poikasia.

Yhdistyksen myyntipöytä

Petshopin myyntipöytä.

Arpajaispöytä koko komeudessaan.

Olin tänään päivällä Leppävaaran Faunattaressa esittelemässä siiliäni parin muun siilistin kanssa. Neljä tuntia seisottiin siellä ja siilitkin oli ihan naatteja kaikesta taputtelusta. Kuvassa taaempana egyptin pitäkorvasiili Herkules ja etualalla valkovatsa Molli. Herkules makaa ihan littanana ja Molli taas villinä kuin mikä.

Lauantaina ja sunnuntaina olin lemmikkimessuilla Iida-siilin kanssa. Kokemus oli hieno, mutta kovin rasittava sekä siilille, että esittelijälle. Monen tunnin seisominen käy jalkoihin ja siilin pitäminen kädessä siliteltävänä sai käsivarren tärisemään vielä illallakin. Muita osastoja en juurikaan ehtinyt tutkimaan, kun pieniä siilin ihastelijoita oli ihan tungokseen asti. Yksi siili kestää suunnilleen pari tuntia esittelyä, sitten se väsähtää tai hermostuu täysin. Eilen tosin Iida innostui juoksemaan juoksupyörässä reippaan parituntisen melkein yhtä soittoa.

Sunnuntaina lähti sitten viimeinen siilinpoikanen uuteen kotiin. Ennen lähtöä otin muutaman kuvan komistuksesta. Vanhat rouvat murjottivatkin sitten koko iltapäivän ja illan eivätkä tulleet edes syömään, vaikka muulloin ovat nenä pitkällä heti kun rapistelen jotain keittiössä.

Kohta on mamman muruset kaikki maailmalla. Enää Lilith on pari yötä mamman viekussa. Vielä jää Rufus viikoksi, mutta poikapoikana se asustaa omassa eriössään eikä mamma ja tyttöjen kanssa. Kuvassa Lilith syö Iidan kanssa vähän välipalaa. Terveisiä vaan sinne kauas uudelle orjalle!

Iidan poikaset ovat lähdössä maailmalle. Pepper, Eerika, Suffeli ja Milli ovat jo lähteneet. Lilith ja Rufus lähtevät myöhemmin. Iida-mamma vähän murjottaa nurkassa. Varmaan sekin on huomannut, että poikaset alkaa hävitä oudosti. Terveisiä vaan sinne Lilithin ja Rufuksen tuleville orjille ja muiden vaavien perheille.

Eilen tavattiin Oulunkylässä siilistien kesken. Herkkuja oli sekä siileille, että orjilleen. Ihmeen vilkkaasti siilit liikkuivat päiväaikaan. Liekö syynä toisten siilien tuoksut. Oli kiva tavata uusia ihmisiä ja uusia siilejä.

Eilen

Tarjolla oli monenlaista syötävää

Siileille oli oma laarinsa, mutta viihtyivät sylissä ja lattialla paremmin.

Sylissäkin siilit viihtyivät mainiosti.

Siilejä kiinnosti raksupussien sisältö.

Nyt kun poikasetkin alkavat hyrräillä juoksupyörissä, niin pitää vähän tassuja pestä. Tänään oli aamulla ensimmäinen tassupesu. Poikaset olivatkin hereillä vielä klo 8 aikaan, joten nappasin koko pesueen ammeeseen ja pohjalle hiukan vettä. Siinä pieni liotus sillä aikaa kun siivosin siilien oleskelutilat. Sitten poikasten varpaat yksitellen huuhteluun ja kuivatukseen. Ensin enimmät vedet pyyhkeeseen, sitten laatikkoon pyyhkeen ja talouspaperin päälle loppukuivaukseen ja vähän raksuja palkinnoksi. Kun koko pesue oli hoidettu, emo viimeisenä, niin pääsivät siivottuun altaaseen ja päiväunille. Näköjään poikaset menevät nyt eri paikkoihin nukkumaan eikä emon viereen.

Vettä ammeessa oli vain puoli senttiä ja muutama jauhomato pyydystettävänä. Emoa ja yhtä poikasta kiinnosti kuitenkin enemmän miten ammeen päädystä pääsisi kiipeämään ylös.

Kaikki pikkuiset käyvät jo tutustumassa ulkomaailmaan ja opettelevat juoksupyörän käyttöä. 

Kuva-arvoitus: montako siiliä kuvassa.

Siilit kakkailee juostessaan, joten ns tassupesu on tarpeen ja tietysti myös pyörän pesu.

Pienet onkin jo isoja. Tänään aamulla löysin yhden poikasista juoksemasta keittiössä altaan ulkopuolella. Taitaa taas olla kasvamassa yksi houdini. Emolla alkaa olla vähän hätä kaitsemisessa kun poikaset menevät minne sattuu. Ja minunkin on nyt laskettava poikaset useamman kerran päivässä ettei joku ole päässyt karkuun.

Poikaset ovat alkaneet liikkua pesän ulkopuolella ja maistelevat jo aikuisten ruokaa. Emo vahtii tarkkana ja äsken otti yhtä poikasta niskapiikeistä kiinni ja lähti retuuttaan piiloon, kun menin lähelle "siilitarhaa".  Jätti sitten poikasen rauhaan kun peräännyin hiukan.

Pöh. En saa kuvatekstejä kohdilleen, mutta ylimmässä vaavit aukeilee pallosta, seuraavassa poikanen imeskelee tyynyä. Silkkipäällinen on aina ollut siilien mieleen ja siitä vaahtistellaan kovasti. Sitten pari kuvaa siilistä kädessä.

Kuvat on isä-Kyöstin omistajan ottamia. Kiitos hänelle.

Sitten vähän rentona raatona *kutitas tosta kainalosta* :=)

Siilivaavit kasvavat kovaa vauhtia. Silmät ovat auki ja hampaatkin alkavat jo purra.

Oikealla taitaa loikoilla Rufus

Ensin kiivetään ruokakippoon...

Sitten pitää vähän tehdä vaahtiksia

Pikkusiilit ovat päässeet jälleen tutustumaan vieraisiin hajuihin.

Vaaveista olisi uusia kuvia, mutta enpä saa niitä nyt näkyviin.

Ehkä linkin kautta voi katsoa. Toivotaan, että onnistuu. Klikkaamalla kuvaa sen saa isommaksi. Kuvat ovat Josan ottamia, joten hänelle iso kiitos hyvistä kuvista.

edit: pari kuvaa sain nyt tähän. huomenna lisää.

edit2: pari kuvaa lisätty

 
Ihan kuin silmät jo alkais aueta

 
Äitii, tuu pyyhkimään!

Pienet vaahtistelut pitää tehdä.

Toiset vielä nukkuvat "makuupusseissaan", toisilla lienee aamupalaveri menossa

Aamulla oli vaavien punnitus ja senjälkeen Iida vartioikin poikasiaan entistä tarkemmin. Kun Kipa tuli illalla kylään, niin Iidapa ei suostunutkaan tulemaan syömään vaan makoili poikasten vieressä. Saatiin odotella toista tuntia, ennenkuin Iida rohkeni jättää poikaset. Vähän paijattiin sitten vaaveja. Nyt Iidalle ei maistu ruoka ja se mököttää hiekkiksessä. Pitänee hyvitellä sitä herkuilla ja antaa rauhoittua. Aamulla vaavit olivat vielä aivan rentoja, mutta illalla palloilivat täysin ja muutamat suorastaan pompahtelivat. Äkkiä nekin oppivat puollustautumaan. Tosin hetken kädessä oltuaan poikaset alkoivat nuoleskella sormia ja tehdä vaahtiksia. Kiitos Kipa käynnistä, oli kiva nähdä livenä, ja kiitos tuomisista (ihana kortti).

Tänään sai sit ekaa kertaa koskea vaaveihin ja samalla pikaisesti punnitsin ne. Olivatkin aika isoja, vaikka noin monta onkin, eivät mahdukaan enää karkkilaatikkoon. On Iidalla näköjään riittänyt maitoa. Ilmankos ei ole vikinää juuri kuulunut. Poikasilla oli useimmilla mustaa jaloissa ja aika tummia ovat muutenkin. Sukupuolia ei vielä oikein näe. Toivottavasti on sekä tyttojä, että poikia.

Kuvat ei ole oikein hyviä. Pitäisi saada parempi kuvaaja paikalle *Marsuuu, apuuva*

Tänään vaavit ovat viikon ikäisiä ja näyttävät voivat oikein hyvin, samoin emo oli äsken oikein reipas. Ruoka maistuu ja p...a lentää. :=)

edit: pari vauvakuvaa lisätty

Vaavit ovat aika tasakokoisia ja virkeitä.

Katsokaapa yhden vaavin tarmokkaita takajalkoja tuossa keskioikealla. Pienet punaiset "langanpätkät" potkivat vimmatusti vauhtia.

Tässä jo yritellään ekaa vaahtista. Tuo, jonka pää näkyy keskellä.

Ja mamma vaan syö kaikessa rauhassa.  :=)

Ihan pikainen kurkistus ja viisi pientä peukalonpään kokoista piikkiluumua siellä köllötteli. Luultavasti siinä oli kaikki. En kuitenkaan penkonut fleesejä, ettei jää hajuja. Emo malttoi syödä rauhassa eikä hermostunut. Meni kyllä sitten tutkiskelemaan, että onko vaaveilla kaikki hyvin. Nyt näyttivät aika vaaleilta, mutta saattaa olla, että piikit tummuvat myöhemmin.

edit. niitä oliki kuusi, kun vähän tarkemmin laskettiin kuvista. :=)

Äsken kuului vieno kviik-iik pesälaatikosta. Emo ei ole käynyt syömässä päivällä eikä illalla ollenkaan. Nyt sit on meillä 5 päivän hiljaisuus. Tapaninpäivänä saa kurkata ekan kerran. Vaaveista tulee sunnuntailapsia. :)   Kuva on otettu aikoja sitten jostain aikaisemmasta poikueesta, mutta kun uusista vaaveista ei vielä saa kuvia.

edit1 22.12.08 klo 18.  Äsken emo oli syömässä ja vointi näytti ihan hyvälle. Ruoka maistui ja Iida ärhenteli heti kun kurkkasin ovesta keittiöön. Hetki sitten kuului vienoa vikinää. Eli toistaiseksi kaikki hyvin.

edit2 23.12.08 klo 10.30.  Emo makoili hiekkiksessä, mutta tuli heti syömään kun laitoin ruokaa tarjolle. Poikaset olivat ihan hiljaa. Toivottavasti ovat saaneet maitoa riittävästi eivätkä siksi vikise. Syötyään emo meni poikasten luo.

edit3 24.12.08 klo 8.20. Emo tuhisi pesästä vastalauseen kun vaihdoin juomavettä ja otin juoksupyörän pesuun. Samalla kuului poikasten vikinää. Siispä kaikki hyvin.

edit4  25.12.08 klo 20.00. Emo on syönyt hyvin. Poikaset ovat hiljaa. Vielä yksi yö ennenkuin saa kurkata.

Hovikuvaaja Marsu poikkesi ja otti muutaman kuvan, kun Iida ja Lara saivat vähän tutustua toisiinsa. Lara on vähän arka ja Iida kyllä tuhisi ja Lara-parka sai maistella vain reunalta raksuja. No, toisaalta lattiahan on Iidan aluetta, koska Iida "karkailee" öisin juoksemaan lattialle ja niinpä Lara taisi tuntea olevansa vieraalla alueella.

Ensin lähestytään varovasti.

Sitten ollaan jo nenät vastakkain.

Kun Iida puhahtaa, niin Lara siirtyy suosiolla kauemmas.

Rouskis, rouskis.

Uusi yritys Laralta päästä lähemmäs.

Ja taas Iida puhahtaa.

Iida vartioi raksujaan.

Näin on näreet. Vanharouva saa katsella kun toinen syö.

Siilinpoikaset ovat kaikki uusissa kodeissaan. Vähän on haikea olo. Tosin muutamat ovat jo lähettäneet kuvia piikkisistään uusissa oloissa. Emokin taitaa vähän haikailla tyhjässä pesässä kun oli aamulla mennyt nukkumaan sanomalehtien alle, juuri siihen kohtaan, mistä viimeinen poikanen otettiin emon vierestä. Yleensähän siilit ovat yksineläjiä ja nytkin emo halusi yleensä nukkua yksin, mutta kahta viimeistä poikasta paimensi kyllä ja nukkui niiden vieressä.

Kävin äsken laittamassa loput istukassipulit maahan. Olivatkin kovin pieniä ja niinpä niitä jäi yli. Kukahan saattais tarvita?

Edit: istukassipulit löytäneet uuden kasvimaan.

Koska emo käy hiekkiksessä, niin toki pienet perässä. Siinä on hyvä opetella siisteyttä rintarinnan kuin aikoinaan alakoulun puuseessä.

Äsken katselin parin siilinpoikasen päiväkävelyä ja annoin muutaman raksun niille maisteltavaksi. Hetken päästä tuli emo ja söi poikasten nenän alta raksut pois (ei ruokakupista), nuuhki poikasten suupielet ja tarttui toista poikasta niskapiikeistä ja raahasi pesään. Toinen poikanen seurasi emon perässä. Ei siis vielä poikasille kissanraksuja päiväpaloiksi.

Aamulla siiliemo nukkui parin poikasen kanssa kannellisessa hiekkalaatikossa. Kun laitoin emolle ruokaa, niin poikaset pyrkivät ulos hiekkiksestä, mutta emo oli oven edessä eikä päästänyt poikasia ulos. Vasta kun emo läksi ruokakipolle, poikaset pääsivät pois. Samoin poikaspesässä emo usein tukkii oviaukon ja sähisee poikasille jos ne pyrkivät ulos.

Kyllä ne vaan on niin söpösiä. Tänään yksi vauveli oli kömpinyt ulos pesästä ja oli tutkimassa mamman ruokakuppia. Kupin ympärillä olevat "roskat" oh hiekkaa, jota emo on pöllytellyt kylpiessään.

Kuvassa alla on koko poikue torstaina 3 -viikkoisina. Kuva on Kirstin ottama. Kiitos kuvaajalle!

Siilivaaaveilla alkaa silmät aueta ja vatsakarvaakin kohta tulee. Yhdessä nukkuessa tulee joskus lämmin ja vatsapuolta tuulettamalla on mukavampi nukkua. Enää ei myöskään nukuta kaikki yhdessä kasassa vaan pikkuisen erilleenkin jo uskalletaan.

Vaavit ovat jo liian isoja mahtumaan yhtäaikaa syliin. Niinpä laitoin ne sohvalle ja pakasterasian kanteen maidonvastiketta. Siitä osa lipitteli iloisesti, toiset läksivät karkuteille kovaa vauhtia.

Vaavit ovat nyt 2-viikkoisia ja näyttävät voivan hyvin, samoin emo. Poikasten paino on 50-60 grammaa, joten emo kyllä imettää niitä oikein hyvin. Poikasilla ei ole vielä silmät auenneet, lähipäivinä varmaan ensimmäisillä aukeaa ja sitten rohkeimmat alkavat tulla ulos pesästä. Sukupuoletkaan ei vielä ole varmat. Alustavasti yksi näytti pojalta, muut tytöiltä.

Aamulla kuului Iida-siilin pesästä vienoa piipitystä. Iida onkin ollut kaksi päivää tiiviisti pesässä, ei edes syömässä ole käynyt. Nyt ruokakin näyttää maistuvan. Vielä on odotettava 5 päivää, ennenkuin pesään saa kurkistaa. Siili tarvitsee pesimisrauhaa, ettei hermostuksissaan vahingoita poikasia. Kuvassa Iida noin kuukausi sitten.

Hoitosiilikin minulla on. Luumu-herra tuli eilen viettämään pääsiäistä meille. Oli kyllä ihan vimmoissaan eilen illalla kun haistoi, että on tyttöjäkin talossa. Yöllä oli vähän melskannut ja heitellyt kippoja nurin.

Iida on vähän ujo ja palloileva, mutta ruokahan se on, joka saa siilin avautumaan.

Äsken laitoin Iidan sohvalle ja siinä oli tekeillä oleva alpakkapipo. Iida ryntäsi suoraa päätä lankoja pureksimaan. Ensin maisteli puikot ja sitten haukkasi lankoja. Äkkiä piti ottaa Iidalta herkut pois, ettei tule vahinkoa ja Iida nielaise langanpätkää. Puikot olivat metalliset, mutta mahtaiskohan bambupuikot maistua paremmalta Jos ei tarvis pelätä lankojen joutumista Iidan varpaisiin tai massuun, niin oispa kiva kuljettaa siiliä käsityökorissa. Sieltä siilunen sitten kurkkailis maailmaa tai vetelis sikeitä.

Olimme  tänään Laran kanssa tulevan Myrsky-elokuvan kuvauksissa. Siellä oli toinenkin siili ja äkkiä selvisi, että se toinen on meidän Laran poikanen, Pikkupuiston Nappe eli lempinimeltään Namu. Kuvauksissa kumpikaan siili ei suostunut syömään koiranruokaa ei edes omilla herkuilla houkuteltuina. Saatiin kai sentään riittävästi materiaalia elokuvaan.

Jäin vielä toisen pätkän soihtukulkueeseen kävelemään hetkeksi. Oli mielenkiintoista seurata miten 30 henkeä tekee yhtä minuutin pätkää. Valoja asetellaan puolisen tuntia, sitten vähän harjoitusta ja kuvauksia ym. Kaikkiaan kolme tuntia meni kahden pätkän kuvaamiseen. Ja vielähän ne joutuvat editoimaan kuvat ja laittamaan äänitykset niihin. Vaan oli niillä hienot vehkeet ja vempeleet.

Soihtujen kanssa oli aluksi vähän ihmettelyä kun tiloissa oli sprinkerit. Joku soitti jonnekin ja kyseli, että saisko ne pois päältä, ettei yks kaks tule vettä niskaan. Saivat tiedot että sprinklerit laukeaa lämmöstä eikä savusta, joten ei huolta.

Sain myös Marja kolmoselta viestin, että tämä uusi tyttäreni on päässyt puutyökurssille. Toivottavasti kurssista on hyötyä ja iloa ja plussaa työpaikan saamisessa. Äitykkä täällä peukuttaa kurssin onnistumisen puolesta.

Kävipä taas ihania vieraita kameran kanssa. Ja vieraatkin saivat hetken pallutella siilivaaveja. Kun sitten pienet laitettiin takaisin asumukseen, niin mammahan nuuhkutteli poikasten nenuja kyllä tarkkaa tutkien että onko omia vai vieraita. Kun poikaset oli omiksi todettu, niin mamma paineli edellä pesälaatikkoon ja pienet perässä.

Ensin tutkii mamma...

Sitten poikasetkin ihmettelee toisiaan

Mamma lähtee vetämään letkaa...

... ja ottaa spurtin. Vaavit jää kuin nallit kalliolle.

Ja mahtuuhan sitä yhtä aikaa kun vähän venyttää itseään.

Punnitsin taas pikkuiset. Painoa nyt 64 ja 70 grammaa. Ihan näytti kuin toisella olisi silmät aukeamassa. Ja toisella on mustaa hännässä. Siilillä on siis häntä.

Vihdoin pääsi vauveleihin koskemaan ja punnitsemaan ne, 57 ja 62 grammaa. reippaita mönkijöitä ja vaahtistelivat jo. Toinen osasi vähän tuhahtaakin. Ensi viikolla pitäisi silmien ruveta aukeamaan. Kirsti kävi taas ystävälliseti kuvaamassa. Kiitos, Kirsti.

Viime viikolla syntyi siilille poikaset. Tänään pesään sai kurkata. Kaksi kaunista piikkitaatelia siellä köllötteli. Ja emokin näyttää voivan hyvin.

edit:  Kuva lisätty. Ei siinä ehtinyt tarkentaa kun äkkiä piti napata kuva ennenkuin emo hermostuu. Kunhan tulee parempia kuvaajia käymään, niin uusia kuvia sitten.

edit2: Uusissa kuvissa oli paljon valoa, väriä ja verta, joten en niitä laitakaan nyt tähän. Laitan uusia kuvia sitten, kun poikasiin voi vähän koskea ja voi laittaa puhdasta alle.

Viitoset täyttivät tänään 6 viikkoa. Reippaita palleroita ja ruokakupilla kuin sianporsaat konsanaan.

Kirsti kävi kylässä ja otti muutamia kuvia vallattomasta viisikosta. Ei niitä yksi ihminen saa millään pysymään suorassa rivissä nassu kameraan päin. Kun kolme sai riviin niin kaksi oli jo poissa kuva-alueelta. Pistettiin sitten piipulat kenkälaatikkoon vaan eikö mitä; sieltäkin kapusivat karkuteille ja tietysti eri suuntiin. Toivottavasti blogissakävijät eivät hermostu näihin kuviin. Minulla kun ei ole muuta mihin kuvia laittaisin näytille niin täältä voivat myös siilitutut käydä niitä katsomassa.

Vaavit ovat jo ruvenneet hyrräämääm juoksupyörässä ja syömään raksuja.  Koko katraalle on jo uudet kodit tiedossa. Vielä saan muutaman viikon helliä niitä.

Marsu kävi kuvaamassa meidän pikkuisia. Punnittiin vaavit samalla.

Samalla kuvattiin Kirstiltä saatu synttäri-valmistujais-lahjahuivi.