Postaus hävisi kesken kaiken. En jaksa kaikkea kirjoittaa uudestaan. Siis laitoin yhden perunan kasvamaan ämpäriin, jossa on jo ruohosipulia, yksi ruusukvittenin taimi ja yksi verivaahteran siemen. Muut ruusukvittenit kasvavat aika hyvin. Siis ne, jotka ei ole kuolleet.

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Tapasin pari tuttua ja hyvin laiskasti ja nautiskellen kävelimme Espalle Kappeliin syömään parsaa jokavuotisen perinteen mukaan. Aika paljon oli väkeä liikkeellä, tosin ruokailijat suurelta osin näyttivät olevan eläkeikäisiä. Alkuruokana oli kermainen parsakeitto. Ai, ai, että oli hyvää. Sitten pääruokana parsaa korvasienikastikkeen kera. Hyvää sekin. Jälkiruuaksi leivos, joka kyllä oli vähän jo liikaa emmekä ottaneet enää kahviakaan. Ruokajuomana meillä oli kuohuviiniä, pullo kolmeen pekkaan, joten ei kovin huojuttu pois lähtiessämme kolmen tunnin istumisen jälkeen.

Kotisuuntaan kulkiessa astelimme kävelykatua, jonne oli laitettu esille outoja taideteoksia. Taisi joku esittelijäkin olla ihan viran puolesta olla paikalla. Emme kuitenkaan syvällisesti paneutuneet taiteeseen, vaan katselimme katuvilinää ja nautimme auringonpaisteesta.

Minun lapsuudessa kansakoulussa kirjoitettiin äitienpäiväkorttiin Äitille! Myöhemmin opin kirjoittamaan Äidille! Ei ollut silloin täytekakkuja, mutta kyläkoululla oli äitienpäiväjuhlat ja äidit saivat pienenpienen kukkasen rintaan.

Tänään sain äitienpäiväonnittelut jo aamulla kun tein täytekakkua iltapäiväkahveille. Voi olla, että kukkien sijaan saan vihreitä kuulia. Aikoinaan kovasti odotin äitienpäiväruusua, sitä perinteistä ruukkuruusua, jota sainkin odottaa yli 20 vuotta. Muutaman kerran olen sellaisen sitten saanutkin. Jotenkin siinä on muistoja jostain kaukaa, ehkä äitin ruukkuruusuista, joista ainakin yksi oli nimeltään teeruusu ja se tuoksui ihanalle.

Väsäsin taas täytekakun, täytteenä itse keitettyä vadelmahilloa, kostutus kermamaidolla. Koristeeksi laitoin muutaman mansikkaviipaleen hollantilaisia mansikoita. Eivät olleet yhtä hyviä kuin jokunen päivä sitten ostamani espanjalaiset mansikat. Kermavaahtokoristelu on vielä harjoitteluasteella. Vielä on varastossa muutama Tarjuskalta saatu pursotinpussi. Niitä olen opetellut käyttämään, mutta vielä pitää harjoitella.

Onnellista Äitienpäivää kaikille!

Tein onnittelukortin lapsenlapsen rippijuhlaan. On se niin herkistävää kun lapset kasvaa ja aikuistuu. Espoonlahden kirkko oli kaunis, samoin koko tilaisuus. Konfirmaation jälkeen juotiin kakkukahvit rippilapsen kotona. Kummit, mummi, tädit ja muutakin vierasta oli mukana juhlimassa aikuisuuden kynnykselle päässyttä nuorta. Sääkin suosi kun sataa rippasi vain silloin kun oltiin sisätiloissa.

Eilen paistoi aurinko, mutta oli aika kova tuuli. Tänään on taas ihan harmaata ja sateen odotusta. Eilisen kuivan ja tuulisden päivän aikana oli parvekkeelle tullut ihan "mukava" kerros siitepölyä. Ilmankos nenää kutittaa yhtenään.

Käsityöt on olleet aika nihkeitä viime aikoina. Sain sentään virkattua lautasliinoille pussukan. Samanlaisia on tehnyt Anneli ja joku muukin, jonka kuvan jo hukkasin. Varsinaista ohjettahan näihin ei taida olla. Minäkin virkkasin vaan summassa ja mittailin välillä.

Eilen ja tänään oli Kaapelitehtaalla kierrätyspäivät. En ole siellä käynytkään yli 40 vuoteen. Aikoinaan olinkin siellä mittailemassa kaapelikelojen vastuksia. Siihen aikaan oli usein portilla laukkujen tarkastajat ettei vaan joku olisi vienyt talon tavaraa kotiinsa. Myös vessat oli lukossa, joten kovin usein ei kehdannut  sinne pyytää. Toisaalta iltavuorossa joskus pojat (en tietenkään minä) hipsivät välillä Lauttasaareen elokuviin. Ruokalassa oli pomoille eri tilat eikä katsottu hyvällä, jos sinne joku alempi eksyi syömään. Työntekijöiden lapsille oli päiväkoti ja lapset haettiin aamulla portilta ja tuotiin sinne työpäivän päätyttyä. Oi niitä aikoja.

Tänään siis menin katsomaan kierrätystä ja viemään vähän omia ylijäämiä. Porukkaa oli paljon ja tavara vaihtoi omistajaa nopsaan. Omat viemiseni hävisivät noi 15 sekunnissa siitä kun olin ne pöydälle laittanut. Toisen tulijan tavarat revittiin käsistä ennenkuin ehtivät edes pöydälle.

Kyllä siellä oli taitavia kierrätystöitä, oikein piti tehdä parikin kierrosta ennenkuin malttoi lähteä pois. Seinäjoen ammattikoulun vetoketjutyynyt olivat tosi kauniita. Lusikoista tehtyjä koruja olisi tehnyt mieli ostaa useampikin. Vanhoista markka-aikaisista 10-pennisistä oli tehty kivoja sormuksia ja kaulanauhoja. Myös avaimista oli tehty sormuksia. Klipsuista oli esillä monenlaisia koruja ja myös "kunniamitaleita".

Tapasin siellä myösLeaP:n ja kiertelimme yhdessä ja poikkesimme myös kahvilla. Ostin pari lankakerää ja yhden ilmaisen kirjan otin myös. Kotimatkalla poikkesimme Lean kanssa vielä Ruoholahden K-kauppaan tekemään edullisisa alennusmyyntiostoksia. Minä löysin pari hupparia ja pari yöpaitaa. Niistä ei kuvia.

Käynti ja kokemus oli tosi kiinnostava ja varmaan käynkin siellä uudelleen montakin kertaa kun nyt "tiedän tien".

Olin saanut naapurilta erilaisia nauhoja annettavaksi eteenpäin ja tarjosin LeaP:lle niistä, jos löytyy käyttökelpoista. Tänään Lea tulikin käymään ja muutama tavara vaihtoikin pussista toiseen, osa jäi vielä minulle. Sain Lealta vaihtokauppaa kivan käsityöpussukan, jonka hän oli tehnyt ihan minua varten siilikuviolla. Teimme hetken käsitöitä ja kahvittelimmekin. Kiitos Lea, oli kiva kun kävit.

Aamulla nousin ylös jo klo 6 ja lippu oli silloin jo tangossa. Sitten piti tehdä perinteinen vappuaamiainen sillivoileipineen ja mansikoineen + kuohareineen. No, mansikat tuli eilen syötyä ja skumppa on edelleen jääkaapissa.

Vähän ennen puoltapäivää läksin kirkolle myyjäisiin ja makkaraa syömään. Paikalla olikin väkeä niin paljon, että sisälle ei mahtunut. Jonoa oli eteisessä ulko-ovelle saakka. Makkarat oli loppuneet grillaajilta puolessa tunnissa ja jäin ilman. Kirkon kellotorniin olisi päässyt maisemia katselemaan, mutta enpä sitten mennyt.

Iltapäivällä tuli sitten vieras, jonka kanssa meni useampi tunti kahvitellen ja herkutellen sekä suolaisella että makealla. Hiukan maisteltiin espanjaista marsipaania jälkkäriksi.

Hauskaa ja aurinkoista vappua kaikille blogissani poikkeaville.!

Minulla ei ole tippaleipiä eikä munkkeja. Hiukan on simaa ja kuoharia ja eilen leipastuja voisilmäpullia. Pitänee kokeilla tehdä niitä Kristiinan "pötkylöitä" suolaiseksi palaksi. Katsotaan miten onnistuu.

Edit: pötkylät paistettu. Toisessa riisiä, jauhelihaa, sipulia, sieniä. Toisessa riisiä, munaa, sipulia, sieniä.

Aamulla jo oli mukavan lämmintä kun kävelin Herttoniemen sairaalaan silmänpohjakuvaukseen. Iltapäivällä oli jo ihan kesäinen sää ja nyt on sisällä kesähelteen tuntua. Käsitöitäkään ei ole juuri tullut tehtyä, mutta on sentään kaksi myssyä valmistunut. Sain Kristiinalta värikkäitä lankoja ja niinpä nyt tulee myssyihin muutakin kuin pastellivärejä. Jos auringonpaisteet jatkuvat, niin ei mustakaan lanka tuota ongelmia.

Tapasimme Kristiinan kanssa kaupungilla metroasemalla. Ensin sain lisää tuliaisia Epsaniasta ja sitten vielä pussillisen kuivattuja mustia torvisieniä. Kiitos ja kiitos! Sitten vähän kiertelimme jossain siinä aseman ja Stockan (Citycenter ?) välissä kun siinä oli mulle ihan uutta rakennelmaa. Löytyi uusi halpakauppa MIQ, jossa hetken kiertelimme. Nälkäkin ilmoitteli itsestään ja suunnistimme rautatientorin yli kiinalaiseen. Seisovasta pöydästä sai valita herkkuja omien mieltymysten mukaan ja ainakin minä otin lautasen kukkuroilleen. Lisääkin olisi saanut ottaa, mutta en millään jaksanut. Minulla oli vielä asiaa apteekkiin ja löysipä Kristiinakin sieltä jotakin itselleen. Koska ilma oli sateinen, niin ei huvittanut kävellä tai istuskella ulkona vaan suuntasimme koteihimme, Kristiina metrolla ja minä ensin ratikalla Kivelään hakemaan sokerimittausliuskoja ja sitten bussilla kotiin. Nyt voi hetken aikaa makoilla sohvalla ja katsella vaikka telkkaria vauvanmyssyä neuloen. Kiitos Kristiina seurasta ja tuliaisista.

Aamukahvin, arpomisen ja kotihommien jälkeen suunnistin Ogeliin käsityötapaamiseen. Oli oikein mukava nähdä taas tuttuja ja uusia tuttuja. LeaP teki pieniä myssyjä hauskasti antennista aloittaen. Kristiinalla oli minulle Tallinnan  tuomisina vauvalankaa ja sain muutaman jämäkerän lisäksi. Saaduista langoista teen vauvamyssyjä synnytyssairaaloihin. Kiitos Kristiina!

Kristiina on minua muutenkin muistanut tuomisilla, sainhan Espanjantuliaisina myös pienen hunajapurkin ja olen siitä jo vähän maistanutkin.  Tänään kuitenkin keitin iltateen ja parin paahtoleivän päällä oli ruusukvittenihilloa. Appelsiiniteehen sopi sitten oikein hyvin appelsiinihunaja.

Aamulla varhain nousin ylös, tein arpalaput, sekoittelin niitä, keitin aamukahvit, sekoittelin lappuja ja nostin yhden lappusen.  Lapussa oli nimi Katja ja toiveena merinosilkkiä. Onnea voittajalle ja kiitokset osanotosta muille osallistujille.

Sain aiheen tehdä onnittelukortin ammattiin valmistuneelle. Ihan vaan yksinkertaisen tein ja yhden ruusun ostin seuraksi. Onhan se mukavaa kun nuori saa ammatin ja hyvän työpaikan. Onnea!

Kristiinahan vietti talven etelässä ja nyt palatessaan oli tuonut minullekin tuliaisia. Koska käsityötapaamistemme väli olisi venynyt, niin sovimme treffit Itikseen tälle päivälle. Ensin kävimme lounastamassa Suolaa ja Pippuria ravintolassa. Kristiina otti paistetut silakat ja minä grillattua lohta. Ruoka oli hyvää ja  Kristiina olisi kyllä syönyt kolmannenkin silakan, vaikka silakat ei olleetkaan pienimmästä päästä. Ruokaa odotellessa ihastelin Kristiinan tuomisia, kissakassia, appelsiinihilloa, saframia ja 3d-korttitarvikkeita.

Ruokailun jälkeen menimme tutustumaan Tiikerikauppaan. Sieltä lähti mukaan tarpeellista ja välttämätöntä pikkutavaraa kuten hiuspinnejä, suklaata ja täytelakua. Vielä kävimmen istuskelemassa jäätelöannosten kanssa hetken aikaa. Lankalauantain lankaostokset jäi sitten tekemättä kun aika vierähti lähelle kauppojen sulkemisaikaa. Onneksi kotona on "pikkusen" hätävaralankoja, ettei ihan tumput suorina tarvitse pyhinä olla.

Kiitos, Kristiina, ihanista tuliaisista ja mukavasta juttuseurasta.

Hyvää Pääsiäistä kaikille blogissani piipahtaville!

Liikkukaa varovasti, jalan tai autolla. Kiitos korteista. Merci/ merci beaucoup/ merci bien. (mikähän noista mahtaisi olla oikea ja sopivin muoto).

Vielä on taimet hengissä, vaikka siirtelin niitä vähän isompaan astiaan eli kertakäyttömukista maitopurkkiin. Nämä taimet on siemenistä, jotka kylvin  joskus tammikuussa parvekkeelle eli saivat kylmäkäsittelyn luomuna. Toisen osan siemenistä kylvin ilman kylmäkäsittelyä ja ne ei ole ainakaan vielä itäneet. Kolmas osa siemeniä oli pari viikkoa pakastimessa ja nyt odottavat jääkaapissa. Haluaakohan joku siemeniä? Tai taimia.

Edit: Piti lisätä vielä lumikuva. Eipä nyt huvita lähteä autoilemaan.

Eilen kävin päivällä rouva P:n luona olemassa parin kortin tekemisessä kaverina. Illemmalla olin Priiman tapaamisessa ja virkkasin kukkasia vauvantossuihin. Porukkaa oli paikalla aika kivasti ja yksi mieskin.

Tänään kävin katsomassa Marsun albiinoa Neula-siiliä. Neula oli hiukan myrtsi kun heräteltiin kesken päivän. Kauan en raaskinut pallutella ja kuvakin jäi ottamatta. Matosia vein rasiallinen ja koiruleille makutikut. Marsu tarjosi kahvin kanssa herkullista ja täyttävää lohipiirakkaa. Sain valita minkä kokoisen piirakan halusin. Kahvittelun jälkeen kävimme Jätkäsaaressa hakemassa Petshopista  lisää syötävää siilille ja vähän muutakin tavaraa. Jätkäsaaressa tehdään kovasti rakennushommia ja navigaattori yritti neuvoa rakennustyömaiden läpi. Oikea paikka löytyi kuitenkin aika helposti kun alueella ei ole kovin monta 6-kerroksista rakennusta. Myymälään mentiin tavarahissillä ja pois tullessa nauratti kun just kun oltiin avaamassa ovea, niin hissi lähtikin ylöspäin ja me mukana. Seuraava tulija ei ollut malttanut odottaa, että ehtisimme hissistä ulos. Kiitos, Marsu, kivasta iltapäivästä.

Ei kuki kylläkään meillä vaan serkkuni kodissa. Orkidea on tosin minun ostama. muutama vuosi sitten ja kukkii pari kertaa vuodessa edelleen. Jokin taika noissa vanhoissa 40-luvun puutaloissa on kun kukat niissä viihtyy. Kävin siis eilen kyläilemässä ja tapasin serkkuni, serkun lapsen ja serkun lapsenlapsen eli pikkupikkuserkkuun asti oli sukua. Vai saakohan niitä enää sukulaisiksi sanoa kun jotkut ovat sitä mieltä, että pikkuserkun lapset eivät enää ole sukulaisia. Mulle ovat kummiskin sukulaisia. Sain myös lisää tietoa vanhoista sukulaisista ja niistä pitääkin vielä jututtaa vanhempaa polvea.

Viime kesäinen ruohosipuli (maitopurkissa) ei sitten kuollutkaan talven aikana, vaikka sitä vähän uumoilin. Lisäksi syksyllä ämpäriin laittamani ruusukvittenin siemenet ovat alkaneet itää (nuo pienet valkoiset madot kuvassa yläoikealla rajattuna kertakäyttömukin reunuksilla). Ihanaa. Ruusukvittenin siemenet kuulemma tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joten nyt on osa siemeniä jääkaapissa ja kylvän ne myöhemmin. Muutama siemen on kyllä kylvetty ilman kylmäkäsittelyä ja odottelen mitä niiden kanssa tapahtuu.

Eilinen päivä muuten oli aika mielenkiintoinen. Aamulla suihkussa käydessäni kylppärin lattialle tulvi vettä lattiakaivosta. Yritin sitä sitten aukoilla kiehuvalla vedellä ja rassailemalla, mutta lopulta piti hakea kaupasta jytympää ainetta. Alle tunnissa sitten vesi alkoi virrata kunnolla. En tiedä mikä oli tukoksen aiheuttanut kun lattiakaivossa ei kuitenkaan ollut nöyhtää/moskaa kuin ruokalusikallinen. No, tulipahan sekin asia nyt tutkittua kun en ole kymmeneen (10) vuoteen kaivoon katsonut. Keljumpi homma oli saada allaskaapin korivaunu paikoilleen, meinasi ihan hermo mennä. Senverran pyllistely kävi myös raajoihin, että tuntuu vielä tänäänkin käsivarsissa ja reisissä.

Illemmalla kävi vielä kiva siilituttu kahvittelemassa ja vietimme oikein mukavan rupatteluhetken kahvittelun lomassa. Kiva kun kävit.

Vihdoinkin katujamme aurataan. Onneksi ehtivät ennenkuin aurinko sulattaa lumet. Pääväyläthän on olleet sulina ja paljaina jo pitkään joten niillä ei ole enää auraustarvetta. Kunhan aurinko vielä sulattaa loputkin lumet jalkakäytäviltä, niin pääsee kävelemään  muutenkin kuin hiipimällä. Ainakin meillä on talon kohdalla senverran liukasta, ettei kyllä uskalla kunnolla kävellä. Kuvassa isompi karhu höyläsi katua ja pienempi kuskasi lunta kävelytien reunoille. Eipä tarvinnut lunta kauas kuljettaa. Kadun ja kävelytien välissä on pieni "rotko", jonne on hyvä kipata osa lumesta.

Hyvää naistenpäivää kaikille blogissani vieraileville!

Edit:  Piti ihan ottaa erikoiskupit esille vieraita varten. Nämä kupit on ostettu joskus 25 vuotta sitten Tallinnasta.

Tarvitsin eiliseksi mustan puseron. Olihan niitä mulla useampi, mutta keinokuituiset ei tuntuneet mukavilta. Niinpä kokeilin laittaa mustan virkatun kukkasen siiliyhdistyksen merkin päälle ja hyvinhän se toimi. En usko, että kukaan huomasi, mitä kukkasen alle oli piilotettu. Ehkä eivät huomanneet edes kukkasta.

Ostinpa uudet sukat itselleni. Villapohja ja kaikkea. Jalkaan laittaessani huomasin, että niissä olikin teksti left ja right. Ja minä kun ostin kaksi paria sen takia, että kun kaksi sukkaa on häviksissä niin vielä on kaksi sukkaa käytössä. Mutta, mutta, miten voikaan pitää kahta vasemman jalan sukkaa, toinen oikeassa, toinen vasemmassa jalassa. Pystyyköhän sitten edes kävelemään. *kurkkaa sukkia* Just joo, on ne muotopuolet, ei voi laittaa vasemman jalan sukkaa oikeaan jalkaan.

... kärsii koko kroppa. Aikoinaan laitoin kupariseen amppeliin kukkaruukun. Myöhemmin laitoin kupariastian toisen amppelin sisälle. Metalliketjut jäi jonnekin kukan oksien väliin. Nyt mullanvaihtoinnoissani otin amppelin alas ja ajattelin samalla putsata kupariastian. Kääk. Ketjut olivat ruostuneet ja ruostuttaneet koko kipon. Osa ketjuista oli eri laatua ja sitä osaa ei taida saada puhtaaksi. Osa ketjuista puhdistuu ihan kiiltäväksi ihmesienellä, mutta on siinä rapsuttelemista kaikkien kolojen kanssa. Ei tarvitse enää kenenkään mulle töitä keksiä kun osaan keksiä niitä ihan itse.

Päivänä muutama tein asiointireissun kaupungille. Suomen Pankin (ei se päätalo, vaan viereisellä kadulla) portailla oli jonoa markkojen vaihtoon jo aamukymmeneltä. Jostain päin Suomea oli paikalle tullut myös keräilijöiden edustaja, joka lupaili seteleistä 2,5 kertaa parempaa vaihtohintaa. Ei kyllä kovin monella tuntunut olevan sopivia seteleitä vaihdettavaksi. Huomenna taitaa olla viimeinen  markkojen vaihtopäivä. Lienee silloin jono vähän pidempi, tai sitten ei.

Tänään tuntuu olevan ns kalsaripäivä kun lunta tupruttelee. Onneksi on ruokaa kotosalla niin ei tarvitse edes kauppaan lähteä. Huomenna on ehkä sitten mentävä lumitöihin ja kaivettava auto esille. Olen sitä jo kolmessa erässä lapioinut, mutta vielä on yksi kulma lumen alla.

Aamupäivällä lähdin lorvaileen Itäkeskukseen ja ostin sieltä samlaa vähän ruokaa. Kun kotona oli viimeisen päivän maitoa jäljellä, niin päätin tehdä voisilmäpullia, jotka edellisellä leipomiskerralla onnistuivat yli odotusten. No, just niin, pitihän se arvata. Tein samalla ohjeella, mutta en ehkä laittanut jauhoja tarpeeksi enkä jaksanut vaivatakaan yhtä kauan kun pullat ei nousseet yhtä korkeiksi kuin edellisellä kerralla. Sitten kun eka pellillinen pullia oli kohonnut, niin huomasin ettei ollutkaan munaa voiteluun. Olin laittanut molemmat kananmunat taikinaan. Kääk. Olisi pitänyt tehdä 1,5 munan taikina kun se olisi muutenkin ollut passelimpi meikäläisen pullanhimolle.

Piti sitten laittaa sokerivettä ja kahvia voiteluaineiksi. Laiskuuttani en viitsinyt keittää kahvia keittimessä, vaan laitoin vettä tipan kattilaan ja ajattelin suodattimen läpi laskea pienen määrän kahvia. Unohdin tietysti kattilan kunnes vesi oli jo kiehunut pois. Laitoin uuden veden ja kaadoin mittalusikallisen pööniä mukaan. Kun vesi melkein kiehui, niin sitten kaadoin seoksen suodattimen läpi ja valmiin kahvin sokeriveden joukkoon. Sokerivedellähän pullia ei voidella raakana ennen uuniin laittoa, vaan kerran kesken paistamisen ja toisen kerran sitten kun pullat otetaan uunista. Ei tullut pullista yhtä kauniin värisiä kuin munalla voidellen ja yksi pellillinen meni liian tummaksikin, mutta maku on kyllä hyvä.

Kun otin toista pellillistä uunista, niin huomasin, että pellin toinen pääty on vino. Mulla tietysti se pääty, jonka pukkaan uunin perälle. Ajatelkaapas... Minä en ole 60 vuoteen huomannut, että pellin toinen pää on vino, ehkä siksi, että siitä voi helposti vetää paistokset pois pelliltä rikkomatta esim piirakkaa tai pullarinkilää. Onkohan se aina ollut niin. Ainakin tuo pelti on ollut minulla nyt noin 10 vuotta ja nyt vasta huomasin.

On mulla ennenkin ollut hitaat hoksottimet. Yksi auto oli mulla vuosia ja vasta vaihtoon viedessäni huomasin, että kuskin penkkiä voi säätää.  Nykyisen auton (12 vuotta vanha) penkin lämmitystä en ole vielä katsonut.

Eilen aamulla tapasin vastalöydetyn etäserkun. Tapaaminen oli suorastaan riemullinen. Vaikka aikaa oli vain puoli tuntia, niin ehdimme sentään katsella vähän vanhoja valokuvia ja keskustella sukulaisista. Nyt minulla on tiedossa parikin serkkulinjaa, mutta yhdistävä esi-isä/esiäiti vielä puuttuu. Nämä serkkulinjat on tiedossa siksi, että vanhempamme ovat kertoneet heistä, mutta eivät heidän esivanhemmistaan. Mielenkiintoisia aikoja tiedossa.

Päivällä kävin Keskuspuitossa tunnin lenkin. Aurinkokin paistoi välillä. Kävelyreitti oli hyvin aurattu, mutta ei hiekoitettu kun ei ollut vielä liukasta. Iltapäivällä näkyi hiekoitusauto viipottavan radanvarren kevyenliikenteen väylää.

Iltapäivällä tapasin pari ystävää, jotka olen tuntenut jo nelisenkymmentä vuotta. Kävimme Lasipalatsissa syömässä blinejä. Jälkiruokaakin tietysti. Ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. Juttuakin riitti vanhoista asioista ja uusista lapsenlapsista. Seuraavan kerran tapaamme kaiketikin toukokuussa parsan merkeissä.

Tänään on pyryttänyt koko päivän, joten päätin tehdä "hernerokkaa" laskiaissunnuntain kunniaksi. Koskapa herneitä ei enää ollut, niin kiehautin punaisia linssejä. Niistähän saa keiton tai muhennoksen nopeasti. Mausteeksi freesasin sipulia ja tomaattia, nokare kasvisliemikuutiota ja ruokalusikallinen kermanloppua, koristeeksi persiljaa. Maistuu ihan hyvältä. Ottakaapa tekin!   :)

Tänään oli penkkaripäivä ja näinkin osan kulkueesta kun kävin kaupungilla. Päiväkin oli kaikinpuolin kovin onnistunut. Sää suosi ja sain monia asioita toimitettua. Kotimatkalla ostin kiinalaista ruokaa. Se on aika kätevää kun ottaa vain höystöjä ja keittää riisin kotona. Yhdestä annoksesta saa syödä 2-3 kertaa. Ajattelin vähän karpata ja söin höystöjä ilman riisiä, mutta yli puolet annoksesta jäi odottamaan huomista. Tosin ei se lämmitettynä ole enää ihan yhtä hyvää, mutta kyllä sillä vatsan täyttää. Käsitöitä en ole saanut tehtyä yhtään kun uusien sukutietojen kanssa menee aikaa.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogissani vieraileville! Olkoon päivänne valoisa ja muutenkin miellyttävä.

... voi olla että yllätyt. Koskapa lämpötila oli siedettävissä lukemissa, niin menin jälleen keskuspuistoon kävelemään. Vähän oli varottava kadulla kun keli muuttuu liukkaammaksi ilmojen lämmetessä. Lunta oli puiden oksilla, mutta kevätmyrskyjä enteilee jo kaarnan tippuminen puista. Kesähän kuulemma tulee 9 viikon kuluttua kolmannesta kaarnatuulesta.

Hiihtäjiä oli metsässä paljon ja yksi hevonenkin oli lenkillään. Puita oli kaatunut aikasemmissa myrskyissä. Yksi kuusi pitkine oksineen toi mieleen lapsuuden havumajan, jonka rakensimme kuusen juurelle. Viljelypalstan pensastuet toivat mieleen hautausmaan ristit. 

Eikä tarvitsekaan kun on sopivasti lunta ja pakkasta. Aurinko paistoi ohuen utuverhon takaa, pakkasta oli aamulla -21 astetta, mutta päivällä enää -12 astetta eikä tuullut yhtään kuten savustakin näkee. Keskuspuiston tiet on aurattu, mutta ei hiekoitettu, koska lunta ja pakkasta on riittänyt. Ilman lauhtuessa tulee varmaan liukasta ja silloin on hiekoitus tarpeen.  Hm, vastavaloon kuvattuna näyttää ihan pilviseltä.

En ole taaskaan saanut oikein  mitään aikaiseksi. Sukupapereita olen järjestellyt kansioihin ja siinä kyllä saa aikaa kulumaan. Langat pitäis oikeastaan  viedä parvekkeelle tuulettumaan nyt kun on vielä pakkasia. Samalla sais komerot ja nurkat siivottua (jokohan se olis joulusiivousta). No, ensteks päiväkahvit kummiskin.

Aamulla mittari näytti -25 astetta. Oli kuitenkin vähän pakko lähteä ulos kun piti mennä Terho-kotiin hyvästelemään rakasta ystävää. Olemme yli 20 vuotta kokeneet yhdessä monet myrskyt ja pyöritykset ja nyt on hyvästien aika. Mietin miten menisin ja mitä kautta ja menin sitten suorinta tietä. Aamupäivän istuin vuoteen vieressä ja silittelin hiljaa ohueksi kuihtunutta kättä. Paluumatkalla poikkesin äänestämään. Ilma ei tuntunutkaan hirveän kylmältä kun ei yhtään tuullut. Liputkin roikkuivat tangoissa ihan liikahtamatta. Kävelin kotiin äänestyspaikalta.

Olin laittanut aikaisemmin sisarelleni nimipäiväonnittelut, mutta hän ei ollut vastannut kuten yleensä tekee. Sainkin sitten tekstiviestin että sisareni oli ollut kolarissa ja makaa sairaalassa käsi kipsattuna olkapäästä ranteeseen. Nyt odotellaan tietoja, mitä jatkossa tapahtuu ja pääseekö pian kotiin.

Iltapaivällä tuli eräs serkuista käymään. Oli lähtenyt Nikolainkaupungista "etelän lämpöön" pariksi päiväksi. Saimme kerrankin praatata rauhassa kahvin ja leipäjuuston kera. Muistelimme lapsuutta ja vanhempiamme. Aika jännää verrata muistojamme ja sain uutta tietoa suvustamme.  Kiitos käynnistä serkkuseni ja kiitos tuomisista. Kukat ovat kauniit ja piristävät mieltä.

Vaikka en olekaan pakkasen ystävä niin tänään päivällä tuntui oikein mukavalta kun lämpimästi toppahousuihin turjustautuneena lähdin kaupungille. Kun ei tuullut, niin ei tuntunut kylmältäkään. Aseman vierellä oli vielä viimeisiä vaalitarjoomuksia, Niinistöllä makkaraa ja kaiketi kahvia, Haavistolla taisi olla mehua tarjolla. Kumpaakaan päähenkilöä ei näkynyt paikalla. Makkarajono oli pitempi kuin mehujono.  :)

Vuokkiniemi-seuran tapaamisessa oli väkeä kuin pipoa. Ihan tuolit meinasivat loppua. FT Katja Hyry kertoi väitöskirjatyöstään "Meistä jää taas jälki",  joka käsittelee Vienan Karjalan pakolaisten kokemuksia vuosina 1918-1944. Mielenkiintoista kuultavaa ja keskustelukin oli vilkasta. Ennen ja jälkeen tilaisuuden oli tarjolla karjalanpiirakoita ja kakkuja kahvin ja teen kera. Esillä oli myös karjalaisia kirjoneulelapasia.  Kiitos taas järjestäjille hienosta tilaisuudesta.

Menomatkalla Katajanokalle raitiovaunussa viereeni istahti vanhempi (!) naishenkilö. Hetken päästä hän pyysi anteeksi " kun en heti tervehtinyt, vaikka viereen istuin".  Vaihdoimme muutaman sanan säästä ennenkuin hän poistui suurkirkon kohdalla. Kotomatkalla bussissa arviolta 12-13v poika kysyi kohteliaasti "onkohan tässä vapaata" ennenkuin istui viereeni.  Kohteliaisuutta olen nyt nähnyt viime viikkoina niin että ihmettelen missä ne mummonpotkijat oikein on. Tai olihan niitä Kannelmäessä, joka ei ole kovin kaukana edes. Toivottavasti nuorten kohteliaisuus on lisääntymässä.

Kävinpä vähän asioilla kaupungilla.  Asemalla oli tulossa laukkutaideteos esittelyyn. Mikä ettei, jos laukut ei ole eksyksissä matkalaisilta. Kotimatkalla katsastin tienvarsien auto-lumi-taideteoksia. Kuvassa olevasta autosta näkyy tarkasti katsomalla vähän sivupeiliä.

Muuten olen huomannut autoilijoiden olevan erityisen kohteliaita suojateiden kohdalla ja pysähtyvän hyvissäajoin antamaan tietä jalankulkijalle. Pari kertaa on bussikuskikin kohteliaasti odottanut kyytiin kiirehtivää.

Kävin päivällä äänestämässä kuten tapoihini kuuluu. Kävelin äänestyspaikalle, vaikka keli oli aika raskas, mutta olihan ilma muuten aika mukava. Äänestyksen jälkeen menin bussilla katsomaan tuttavaani Terho-kotiin ja siellä join "vaalikahvit". Nyt sitten varaudun illan vaalivalvojaisiin käsityön ja napostelun merkeissä (porkkanatikkuja, kurkku- ja tomaattipaloja).

Eilen olin Ogelin tapaamisessa ja väkeä oli niin, että tuolit olivat loppua eikä kaikki mahtuneet pöytien ääreen. Siellä kerrottiin, että tapaamiset ovatkin nyt kaksi kertaa kuukaudessa eli kuukauden ensimmäinen sunnuntai ja kuukauden kolmas lauantai.

Ogelin jälkeen kävin vielä Marsun uudessa kodissa. Koirulien kanssa käytiin ulkona ja kyllä ne tykkäsivät peuhata lumessa. Marsu oli laittanut herkkuja syötäväksi kahvin kanssa ja erityisesti Marsun tekemät karjalanpiirakat hävisivät nopsaan lautaselta.  Kiitos tarjoilusta ja vielä kerran oikein paljon onnea uuteen kotiin.

 Edit: Tein vähän naposteltavaa vaalivalvojaisia varten. Jätin kuitenkin kermaviilikastikkeen pois. Juomana on puolukkasekamehu.

Eilinen päivä alkoi ilosanomalla kun sain s-postissa tietoja sukulaisista. "Uusien" sukulaisten kanssa löytyi yhteisiä tuttujakin. Nyt on mukava ruveta kaivelemaan esiin hankalasti löydettävissä olevaa sukuhaaraa kun on jokin kiinnekohta viiden sukupolven taakse.

Illalla kävin sitten Priiman käsityötapaamisessa. Siellä oli taas paljon porukkaa ja useampi minulle uusi tuttavuus. Kun Priimassa oli edullisia tarjouksia, niin pitihän sitä ostaa muutama kerä. Valkoisesta langasta aion tehdä myssyn vähän muuntaen edellistä malliani. Muut langat ostin vain kaveriksii aikaisemmille ettei langoille tule yksinäistä pimeässä komerossa. :)

Ennen joulua sain naapurilta amarylliksen. Kun sen kukkiminen hiipui, niin juuresta nousi kaksi uutta vanaa ja toinen kukkii aivan mahtavasti. Serkkunikin soitti ja kertoi, että minulta vuosia sitten saamansa orkidea pukkaa kukkavarsia, 4 kappaletta, joista ensimmäinen jo kukassa. Onkohan tämän talven valaistusolosuhteet olleet kukille edulliset.

Katsen aina välillä ohjelmaa nimeltä Kotirintaman naiset. Viimeksi siinä nauratti suomentajan käännös hevosen poi'ittaminen. Minun muistaakseni hevonen varsoo ja lehmä poikii tai vasikoi. Lammas taas karitsoi ja sika porsii. Muistan että joskus naurettiin kovasti kysymykselle "mikä on lehmän lapsi", ei taida enää olla pelkkä vitsi.

Ulkona on asteen verran pakkasta ja näyttää liukkaalta. En taida uskaltaa kokeilemaan onneani. Eilen jalka vähän lipsahti pihan yli kävellessä.

PS En ole päässyt blogspotin blogeihin kommentoimaan kuin sattumalta pariin eikä niihinkään sitten uudestaan.

Vähän on lunta ripsinyt, mutta kovia pakkasia ei ole onneksi ollut. Keskuspuistossa kävellessä huomasin sähkökaapelin roikkuvan aika matalalla ihan käden ulottuvilla ja ripustettuna puiden oksien varaan. Toinen pää näytti olevan kiinni pylväsvalaisimessa, mutta toinen pää oli irrallaan puun oksistossa. Liekö sähkötyöt kesken vai onko asialla ollut se kuuluisa Tapani, vai mikä se oli. (eipä ne kaapelin päät juuri näy toisen kuvan yläreunassa).

Muuten ei ole ollut innostusta oikein mihinkään käsitöihin. Yhtä huivia olen aloitellut ja purkanut muutaman kerran.

Tänäänkin on tasaisen harmaa päivä. Onneksi on tullut valkoinen lumihuntu niin ei näy pelkkää mustaa maata. Kävelyilma oli oikein mukava, -2,2 astetta eikä tuullut.

Sukuun syntyi eilen tyttövauva ja minulla onkin sille jo tossut valmiina. Poikaa odotettiin joten väri vaihtui, mutta eipä hätiä mitiä kun olin tehnyt useammat tossut.

Tylsyyden keskellä on mukava lukea muiden kommelluksista, tällä kertaa Tiinan blogista sai  hyvät naurut. 

"Aamulla hampaiden pesun jälkeen nakkaan kalkkitabletin suuhuni, kas miten se vielä olikin kädessäni, kun sen mielestäni olin jo aamupuuron kanssa ottanut. Sitten olen valmiina lähtöön, enää koiran matolääke, mihin minä sen pistinkään..? Jep jep. Päivällä onkin ihan madottoman hyvä olo, kuten työtoverit lohduttelevat."

Tänään paistoi aurinko ja oli muutama aste pakkasta, joten lähdin testaamaan uusia talvipopojani. Kengät tuntuivat vähän kankeilta ja kantapää liikkui liikaa. Ilmeisesti kantaosa on liian väljä kun taas kärkiosa on kapeahko. Kengissä on kuitenkin paksu ja pehmeä karvavuori, joten ihan helpolla ei hankaumia tule. Kuitenkin nämä kengät sopivat paremmin seisoskeluun kuin kävelyyn.